2.3.2015. Maanantai. Ohjelma: 2x70min pyörälenkki.
Kevät. Pyöräilykauden aloitus. Ryhävalaan mallinen mies vaihtaa ajopeliinsä renkaat. Luottaa säätöjen olevan kohdallaan. Virhe. Typerä virhe.
Aamu. Kello on viisi. Makkarakuorihenkinen ajoasu on päällä. Mies näyttää juuri norsun nielaisseelta pythonilta. Onneksi tähän aikaan kukaan ei liiku ulkona. Saattaisivat raukat pelästyä.
Mies polkee. Liikkuu nopeasti kuin mummo rollaattoreineen umpihangessa. Hiki virtaa. Katupöly tuntuu pahalta. Kuin olisi ottanut poskeen bussilta. Pohjois-Helsinki kaikuu kirosanoja. Kuuden kilometrin jälkeen jalat ovat hapoilla. Tuska on valtava. Onko kunto todella näin huono?
Mies pysähtyy. Tutkii polkupyöräänsä. Huomaa jarrujen olevan päin helvettiä. Jarrupala on ollut koko matkan vanteessa kiinni. Suusta tulvahtaa ulos muutama kirosana lisää. Koiran ulkoiluttaja vaihtaa toiselle puolelle katua.
Mies kiskoo jarrun irti. Matka jatkuu. Vahinko on jo tapahtunut. Jaloissa polttelee. Kipu on sietämätön. Maaliin päästään hämärän rajamailla.
Jos olisi Sisupuukko, niin mies puukottaisi sillä itseään naamaan.
Paluumatkalla sataa vettä.
Jäinen tihku kuorii ihon naamasta.
Huomenna harrastan sisälajeja.
