Loma.

28.7.2015. Tiistai. Ohjelma: 70min luistelua.

Lomaisa aamu. Kahvikuppi. Aamutelkkuria. Ryhävalaan mallinen mies avaa pitkästä aikaa sähköpostinsa. Työvuorolista. Mies tutkii taulukkoa. Mitäs helvettiä? Huomenna on työpäivä. Jahas, loma on näemmä loppu. Mihin aika on mennyt? Mitä tällä lomalla on tapahtunut? Olenko muka tehnyt mitään? 

Mies tutkii päiväkirjaansa. Toteaa läskin liikkuneen sairasloman loputtua melkolailla paljon. 

Tilastoja: 28 päivää. 30 urheiluharjoitusta. 31 tuntia liikuntaa. Pyöräilyä, juoksua, luistelua, joogaa ja uintia. Ei pallopelejä. Siksi mies lienee nivelistään edelleen ehjä.

Aika hurjaa. Tällaiseen rytmiin on viimeksi pystytty 19 vuotta ja 30 kiloa sitten. Pullukka on tyytyväinen itseensä. Urheilusta on tullut taas osa arkea. Tällä kertaa hyvällä tavalla. Se on nimittäin hauskaa. Jopa se joogaaminen. Komediaa ehkä, mutta ehdottomasti hauskaa.

On psyykkisesti ja fyysisesti ehjempi olo kuin aikoihin.

Tästä on hyvä jatkaa.

Asettaa tavoitteita ensi kaudelle.

Huomenna menen pyörällä töihin.

Treffivinkki.

Lauantai. 25.7.2015. Ohjelma: 75min lenkki juosten.

Oletko sinkku? Tuntuuko treffiseuran löytäminen haastavalta? Et oikein tiedä miten saada kontaktia toiseen ihmiseen? Älä huoli. Ryhävalaan mallisen miehen vinkeillä onnistut! Seuraat vain seuraavia helppoja ohjeita:

1.) Unohdat sosiaalisen median treffihärpäkkeet. Laitat koneen ja puhelimen kiinni. Päätät lähteä lenkille. Mieluiten juosten. 

2.) Survot itsesi mahdollisimman ihonmyötäisiin hölkkävermeisiin. Atleetit herättävät kunnioitusta ja ihailua. Ryhävalaan malliset miehet sääliä ja hoivavietin. Win-win.

3.) Juokset niin saatanan tavalla. Hikoilet kuin Martti Ahtisaari saunassa. Hiki kastelee vaatteet. Jalo vartalosi huokuu testosteronia. 

4.) Et häpeile syljen eritystä. Se kuuluu asiaan. Et katso ympärillesi. Räit koko ajan sokeasti joka suuntaan. Keravalaisista teineistä perjaitai-iltaisin voi ottaa mallia.

5.) Liikennevalojen paikkeilla pysähdyt puuskuttamaan. Saatat hyvinkin tuntea koputuksen olkapäälläsi: "Hei sä räkäisit just mua jaloille." Olet nyt hengästynyt ja punainen rasituksesta ja häpeästä. Puuskutat. Rahisevan hengityksen seasta saat sanotuksi: "Sori... ..mä... en.. huomannu.. oon.. aika puhki.." Katseet kohtaavat. Sääli ja kunnioitus täyttävät kanssalenkkeilijän epäuskoisen ilmeen. "Tota. Voinks mä korvata tän jotenkin? Tarjoon vaikka kahvin. Onk sulla paljon vielä lenkkiä jäljellä (joka solullasi toivot urheilusuorituksen olevan loppumetreillä)?" Toinen ei saa hämmennykseltään kuin nyökättyä.

6.) Hölkkäätte kahvilaan. Ostatte limpparit. Keskustelette urheilusta ja elämästä. 

Tehtävä suoritettu.

Vuori.

16.7.2015. Torstai. Ohjelma: intervalli portaissa 10x70.

Portaat. Saatanan keksintö manalan tulisimmista syövereistä. Jos ihminen olisi luotu käyttämään portaita, niin hissiä ei olisi ikinä keksitty. Kyllä: Tänään oli vuorossa porrastreeni. Ensimmäinen sellainen sitten vuoden 1995. Eilinen 50km fillarilla sujui kevyesti. Läski ajatteli omaavansa peruskunnon. Tyhmä.

Kymmenen kertaa 70 askelmaa. Viiden jälkeen pieni tauko. Koko ajan täysiä. Ensimmäinen nousu tuntuu hyvältä. Jalat tikkaavat, nilkat kestävät. Olo on mainio. Toinen sarja on vielä ihan kiva (eli ei sinne päinkään). Kolmas alkaa tuntua jo pahalta. Viides menee ihan sumussa. Tauolla ryhävalaan mallinen mies tankkaa vettä. Mitäköhän tästä tulee? 

Paikalle tulee muitakin. Oikeita urheilijoita. Sellaisia ärsyttävän kiillotettuja atleetteja. Kontrasti on melkoinen. Toiset viisi sarjaa: kiroilua, gallonittain hikeä, maitohappoa ja pulssi kuin piripäisellä oravalla. Samaan aikaan nuo trimmatut pitkäjäseniset ihmismansikat kirmaavat portaikossa kuin nuoret vuorikauriit pepsodent -hymyt jähmeillä kasvoillaan. Mies ei sitä näe. Silmissä sumenee ja taju meinaa lähteä. 

Juomapullo tyhjäksi ja palauttavalle hölkälle. Ihme kyllä pullukka säilyi tajuissaan. Olo paranee nopeasti. Pian jo hymyilyttää.

Tämän tehdään uudestaan.

Ehkä sitä peruskuntoa sittenkin on. Se pitää vaan kaivaa esille.

Kenguru.

12.6.2015. Sunnuntai. Ohjelma 2x30min VL luistimilla 

Ilta. Läski liikkuu luistimilla autiossa lähiössä. Pää tyhjenee vauhdin lisääntyessä. Tempo otetaan Exodus -orkesterin biisistä. Nyt ei lauleta. Keskitytään maksimaaliseen vauhtiin. Hiki virtaa. Laardin alla olevat lihaksentapaiset pallerot tekevät töitä. 

Yhtäkkiä näkökentässä vilahtaa hahmo. Refleksit toimivat. Ryhävalaan mallinen mies osoittaa hämmästyttävää, gasellimaista ketteryyttä loikatessaan näennäisen sirosti tien sivuun.

Mies ei näe elämänsä vilahtavan kuvina silmiensä edessä. Silmät tulkitsevat kolarikumppania: lastenvaunut, lenkkeilijä, Paavo Väyrynen, Hakkaraistepi jatkojen jälkeen, kenguru ja koira. Oikea vastaus on rusakko. Ei edes jättimäinen lähiöiden yksisilmäinen kaatisrusakko. Tavallinen saatanan pupujussi. 

Katse kääntyy kohti oletettua laskeutumispaikkaa. Tossahan on tollainen metallinen tolppa. Pirusti pusikkoa ja pari pikku puuta. Bonussektorina oja. Kivakikiva. Mies päätyy kylki edellä tolppaan ja siitä ojaan. Hupsistasaatana.

Näkikö kukaan? Ensimmäinen reaktio ojasta noustessa. Mies katselee ympärilleen. Toteaa tien tyhjäksi. Nyppii risut vaatteistaan ja parrastaan. Luistelee pois paikalta. Ei katso taakseen.

Rusakko nauraa pusikossa.

Siitä ryhävalaan mallinen mies on varma.

Aamu.

8.6.2015. Keskiviikko. Ohjelma: joogahenkinen venyttely, 60min VL luistimilla.

Ryhävalaan mallinen mies potee aamujäykkyyttä. Valitettavasti ihan vääristä paikoista. Epätoivon hetkellä tehdään usein omituisia ratkaisuja. Tällä kerralla kokeillaan joogaa. Tai ainakin jotain sinnepäin. Mies on aikoinaan kuntoiluinnostuspäissään hankkinut jumppamaton. Vihreän ja kukallisen. Matto on söpö. Mies vähemmän.  

Musiikki soi. Kukallinen matto löytää paikkansa olohuoneen lattialta. Buddhapatsaan mallinen ihminen ottaa paikkansa matolta ja aloittaa. Mies on kuullut joogan olevan seesteistä. Tasapainottavaa. Valaisevaa. Siinä ihminen saavuttaa harmonian...

Paskat. Mies runnoo itseään asennosta toiseen. Yrittää muistaa hengittää. Ei veny. Ei taivu saatana yhtään mihinkään. Harmonia on yhtä lähellä kuin maailmanrauha. Harjoitus tuntuu kestävän pienen ikuisuuden.

Gurut ovat rauhallisia veijareita. Sitä ryhävalaan mallinen mies ei enää ihmettele. Tässä nimittäin kärsivällisyys lienee se eniten kehittyvä asia. Mies ei kuitenkaan aio luovuttaa. Kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Elämän ei pidä olla liian helppoa. Muuten sitä ei arvosta. 

Ehkä se liikkuvuus tästä kehittyy.

Jos ei pää räjähdä ennen sitä.

Klassikko.

5.7.2015. Sunnuntai. Ohjelma: 20km luistimilla.

Täydellinen ilma. Ryhävalaan mallinen mies luistelee musiikin pauhatessa. Kolinaa ja kiroilua. Teinipoika kaatuu mopedillaan tantereeseen. Ensiapua tarvitsee onneksi ainoastaan kulkuneuvo. Yhdessä riuhdotaan kulkuväline tienreunaan. Juniori kiittää. Mies jatkaa hymyillen matkaansa. Vauhti kiihtyy. Laulu alkaa. Maailman pahuus katoaa takaraivosta.

Ylämäessä lihakset tekevät töitä. Liike tuntuu sulavammalta nousun edetessä. Tuuli vilvoittaa mukavasti. Liian mukavasti. Ilmavirta on melko voimakas. Tauskit plompsahtelevat tuulessa. Hetkinen. Mies näkee silmissään lakanahousut tunturin laella. Pysähtyy. Kokeilee housujaan. Reikä. Massiivinen lakanakanjoni hanurista polvitaipeeseen. Ajaton klassikko.

Viimeisen kymmenen kilometriä ryhävalaan mallinen mies elää oman elämänsä sketsisarjaa. Punaiset tähtibokserit viihdyttävät kanssaliikkujia. Loistavat kilpaa naaman värityksen kanssa. Mies ei enää laula. Loppumatka tullaan vauhdilla. Hymyt ovat herkässä.

Ensi kerralla väljemmät housut.

Ryhävalaan mallinen mies oppii virheistään.

Suihku

30.6. 2015. Ohjelma: 30km rullaluistimilla.

Kesä. Kesäkuun viimeisen päivän kunniaksi taivaalla aurinko. Ryhävalaan mallinen mies otti kipsin pois kädestään. Hirtti luistimet jalkaansa. Kirmasi ulos helteeseen kuin Kontulalainen lottovoittaja terassille. Musiikki täysille. Urku auki. Tavoitteena kahdenkymmenen kilometrin reipas lenkki.

Jalat toimivat. Pää tyhjenee. Kaikki maailman pahuus unohtuu pienten pyörien viedessä miestä eteenpäin. Tuntuu hyvältä. Pullukka havaitsee olevansa elämänsä kunnossa. Päättää tehdä ylimääräisen vitosen lenkin. Virhe.

Ryhävalaan mallinen mies huomaa eksyneensä syntiseen itä-Helsinkiin. Jalat hapottavat. Miten täältä pääsee pois? Kaikki kadut päättyvät työmaahan tai umpikujaan. Viisi kilometriä muuttuu kymmeneksi. Lopulta maitohappoa tursuava wannabe-urheilija löytää kotiinsa. Riisuu läpimärät vaatteensa. Lollahtaa suihkukaappiin.

Lenkin jälkeinen suihku on ihmisen parasta aikaa. Virtaava vesi puhdistaa. Ryhävalaan mallinen mies nauttii olostaan. Euforia keskeytyy. Ovikello soi. Nopea reaktio. Ovi aukeaa ennen aivotoiminnan alkamista.

Oven takana seisoo tyylikkäästi pukeutunut pari Vartiotornit käsissään. Aika pysähtyy. Pariskunnan kasvojen lihakset järjestyvät uuten järjestykseen. Samaan aikaan mies tajuaa pyyhkeen olevan edelleen kylpyhuoneen naulakossa. Katseet kohtaavat. Vartiotorni lerpattaa. "Terve. Teillä oli jotain lehtiä siinä." Ovi sulkeutuu rappukäytävän puolelta. Kahvitarjoilu jää odottamaan ensi kertaa. Sitä tuskin tulee.

Ensi kerralla mies muistanee sen pyyhkeen.