Sade

16.8.2016. Tiistai. Ohjelma: 60min juoksulenkki.

Sataa. Ryhävalaan mallinen mies kiskoo verkkarit jalkaan. Lähtee lenkille. Spotifyn viikon suositukset tarjoavat tänään saksankielisen El Bimbon. Mies meinaa juosta nauraessaan ojaan. Hymy on herkässä. On ollut jo jonkin aikaa. Sateessa on mukavaa juosta. Päässään keskivartalolihava päähenkilömme tekee listaa siitä miksi:

1. Ei hävetä: maassa oleva kosteus ei johdu pelkästään omasta hikoilusta.

2. Saa juosta rauhassa. Lenkkipoluilla näkyvät harvat ihmiset katselevat yleensä jostain syystä maahan. En tiedä miksi. Ehkä kanssahölkkääjien sisäiset lapset ovat heränneet ja tuijottavat lumoutuneena tielle muodostuvia puroja etsien sielustaan pieniä muovilapioita.

3. Voi keskittyä karaokeen. Mies yrittää laulaa saksaksi El Bimboa koko matkan. Kukaan ei katso pahasti.

4. Tuoksuu hyvälle. Nyt ei pellolla haise paska. Sateisen metsän tuoksu on päähenkilömme varhaisimpia lapsuusmuistoja. Ajatuksissaan pieni poika laittaa kätensä ukkinsa käteen ja kulkee taas mökkitietä.

5. Edellinen muisto saa aikuisen miehen silmät kostumaan. Virtaava vesi huuhtelee kyyneleet pois miehen karvaisista kasvoista.

Tullessaan lenkiltä on puhdistunut ja hyvä olo.

Pidän sateesta.

Kaskelotti.

3.8.2016. Keskiviikko. Ohjelma: 2x20min fillarilla, 20min venyttely, 20min lihaskuntoharjoitus ja 45min vauhtilenkki juosten.

Kuva 1. Ryhävalas kesällä 2012. Reipas 100 kiloa keskivartalolihavaa keski-iän kynnyksellä olevaa vaikeastiliikkuvaa setämiestä. Puolisen vuotta myöhemmin, 107kg ja helvetin kipeät polvet alkoivat jo haitata liikkumista. Jotain piti tehdä. Alkaa kirjoittamaan blogia. Tehdä paremman olon tavoittelusta, matkasta kohti sisäistä kaskelottia, julkista.

Kuva 2. Ryhävalaan mallinen mies tänään. Vaaka näytti 75,9kg. Paino on pudonnut 31kg. Matka on ollut pitkä ja vaiherikas: iloa ja surua, terveyttä ja omituisia urheiluvammoja. Tasaisuus ei näemmä ole kuulunut päähenkilömme tyypillisimpiin piirteisiin oikeastaan missään vaiheessa. 

Ryhävalaan mallinen mies katsoo eteenpäin ja hymyilee. 

Taidan olla kaskelotti.

Matka kuitenkin jatkuu: edessä on seuraava maali. Siitä tulee saatana pyöriäinen.

Kiitos lukijoille, että olette jakaneet ryhävalaan mallisen miehen matkan tähän asti. Teistä on ollut suuri apu jaksamisessa. Palaute on ollut mahtavaa! Tästä on hyvä jatkaa kohti elämäni parasta syksyä!