Valitusvirsi.

29.7.2014. Tiistai. H-hetkeen 37 päivää.

Ohjelma: 2 tunnin pyörälenkkiä ja venyttely.

Aamulenkki leppeässä kesässä. Ei pahaa sanaa. Liikunnan iloa. Vauhdin hurmaa. Kaikkea kivaa ja söpöä.

Iltapäivä oli toinen ääripää. Tekee mieli valittaa. Nillittäjät elävät kauemmin. Kiukku on pitkän iän eliksiiri. Viisi eniten sapettavaa asiaa. Pyöräilynautinnon tappajat. 

1. Vastatuuli. Ikinä ei ihminen pyöräile myötätuuleen. Kunto kasvaa huomattavasti vähemmän kuin mela otsassa. Hengästyy. Suuhun ajautuu asioita. Sitä pieni ihminen nielee gallonittain pölyä, planktonia, hyttysiä, itikoita, kärpäsiä, heinäsirkkoja, pikkulintuja, lentokaloja, kolmipäisiä rusakoita ja pikkuväyrysiä. Mitä näitä nyt on.

2. Helle. Isoruhoinen mies hikoilee jo pakkasella. Siveys- ja esteettisyyssäännöt pakottavat pitämään vaatteita myös helteillä. Muuten maailma itkisi. Lenkki loppuisi poliisikyytiin. Silmäkarkki olisi melko kaukana. Hiki valuu ja kastelee kaiken. Sekoittuu pölyyn ja muodostaa niljaisen kuonakerroksen. Silmiä kirvelee. Nenässä tuoksuu lätkäjoukkueen pukuhuone pelin jälkeen.

3. Rankkasade. Helteen jälkeinen sade ei virkistä. Tuntuu kuin kylpisi norsun alapesuvedessä. Ruumiinlämpöinen vesi sekoittuu hikeen ja pölyyn muodostaen miehen päälle haisevan hyytelökerroksen. Se ei kuivu ikinä. Kotona kylmässä suihkussa menee tunti.

4. Ruusupuskat ja nokkoset. Kumin puhjetessa mies kaatuu pyörineen tien sivuun. Aina ruusu- tai nokkospuskaan. Käpylän hipanderin mielestä kukat ovat kivoja. Telkkarissa.

5. Tietyöt. JA MIKÄ VITTU SIINÄ ON, ETTÄ KAIKKI TIET PYÖRÄREITTINI VARRELTA ON REVITTY AUKI? Kavereille maksettaneen urakkapalkkaa monttujen kaivamisesta. Palkanmaksu loppunee siihen vaiheeseen, kun paikat pitäisi laittaa kuntoon.

Ei muuta.

Haen lisää sisäkumeja.

Hankin ehkä sadetakin.

H 2.

28.7.2014. Maanantai. H-hetkeen 38 päivää. Ohjelma: Lepo

Jalka. Se on paikallaan. Satunnaista kipua. Kävely onnistuu. On aika asettaa tavoite.

Olympiamatka. Kuukauden päästä. Siihen mennessä jo juostaan.

Koska mitään massatapahtumia ei osu silmään, niin kehitän oman. Menen triathlonilla mökille. Minulla on lähtö ja maali. Uin Espoonlahden uimahallissa. Vesi lienee kylmempää kuin järvessä. Poljen Lohjalle. Juoksen mökille. 2 kilometria uintia. 54 kilometriä pyörällä. 15 juosten. Suunnittelu on helppoa. Toteutusta odotetaan.

Olen päättäväinen. Minun on tehtävä tämä. Tänä kesänä. Soittolistalle Kikkaa ja Kuolleita intiaaneja.

Huomenna pyörällä töihin.

Odotan jo.

Loma.

27.7.2014. Sunnuntai. H-hetkeen ? 

Ohjelma: kuntopiiriä ja tarmokasta venyttelyä.

Mies on ollut ennenkin lomalla. Vuonna 2001. Terassilla kaljaa. Puistossa olutta. Festareilla bisseä. Mökeillä keppanaa. Raskas työ vaati itsensä marinointia. Urheilua tuli telkkarista. Kesäläskiä marinoitiin tauotta. Töihin mentiin väsyneenä. 

Kesä 2014. Seuraava loma. Kävin kaksi kertaa terassilla. Kahvia ja colaa. Puistossa ja maakuntamatkoilla leikin pojan kanssa. Urheilin vähintään kolme, yleensä viisi kertaa viikossa. Tv:stä katsoin miekkailun ja jalkapallon mm-kisoja ja pari etappia Tour de Francea. Auringossa en maannut.

Työt alkaa tiistaina.

Vuorokausirytmiä ei tarvitse muuttaa.

Outoa.

Molemmat lomat tulivat tarpeeseen.

Palvelivat tarkoitustaan.

Jalat ylös.

10.7.2014. Torstai. H-hetkeen ? Ohjelma: aamulla pallojumppaa, illalla 2h fillarilla.

Pelonsekaisin tuntein mies pistää vaippahousut jalkaan. Ikkunasta heijastuu. Timo Jutilan kuva. Maailman nopein lihapulla luistimilla. Ensin rillattiin läskiä tulella. Nyt käristetään ryhävalasta polkimilla.

Musiikki täysille. Jalat käyntiin. Vastatuuli on saatanasta. Pikkuhiljaa jalat lämpenevät. Kilometrit seuraavat toistaan. Vitutus vaihtuu hyvään oloon. Perse ei puudu.

Lenkki suuntautuu itäiseen Helsinkiin. Kesäiltana Kontulakin näyttää hyvältä. "Kun Suomi putos puusta, maito oli milkkiä.." Soundtrack täydentää ajokokemuksen. Hymyilen. Kaikki toimii. Nilkassa ei tunnu painetta. Ensimmäinen kerta kahteen kuukauteen.

Epähuomiossa poljen melkein 40 kilometriä.

Urheilu on taas mukavaa.

Nyt nostan jalat ylös ja leipään.

Arvi.

 

9.7.2014. Keskiviikko. H-hetkeen ? Ohjelma: aamulla ja illalla lihaskuntoharjoitus.

Kesä 1983. Nappulaliiga. Jakomäen jalkapallostadion. Joukkueen ensimmäinen jalkapalloturnaus. Innokkaita 8-vuotiaita nuoria miehiä punaisissa pelipaidoissaan.

Ensimmäisen ottelun alla kaikki hymyilevät. Valmentaja antaa neuvon: "pitäkää hauskaa." Arvin isä tarjoaa vesipulloista juotavaa. "Nyt jätkät tsemppiä." Ennen alkuvihellystä olo on jännittynyt, mutta hyvä. 

Teen kolme maalia. Kehut tuntuvat hyvältä. Joukkueemme voittaa. Kaikki nauravat. Paitsi Arvi. Ja Arvin isä. "Helvetti sä olet huono. Miten sä et saanu palloa maaliin? Ota mallia tosta Laurista. Se on saatana sentään jalkapalloilija." Enää ei naurata ketään. 

Itku kurkussa pelaamme turnauksen loppuun. Voitamme. Arvin isä on ehtinyt haukkua tuomarit, valmentajat, pelaajat ja muut vanhemmat. Meitä hävettää. Pelottaa. Haluan nopeasti kotiin.

Arvin isä tarjoaa kyytiä. Menen bussilla.

Arvi lopetti jalkapallon kesän loputtua. 

Luin otsikot.

Arvin isä ei ole kadonnut.

Häpeä on edelleen läsnä.

Moniko urheilija lopettaa ennenkuin ura edes alkaa?

Jokainen tietää, että mokaaminen ja häviäminen tuntuvat pahalta. Kysy vaikka Brasilian maajoukkueelta. Ei siihen tarvita ketään sitä erikseen naamaan hieromaan. 

Kannustakaa toisianne.

Paluu.

5.7.2014. Lauantai. H-hetkeen ? 

Ohjelma: kuntopiiri ja leppoisa 1h 30min polkupyörällä.

Kesä. Aurinko paistaa. Ilmassa leijuu vastaleikatun ruohon tuoksu. Linnut lauleskelevat. Ihmiset kulkevat ravunpunaisina ja hymyilevät sulosti. Kaikki rakastavat kaikkea. Maailma on vaaleanpunainen kuin vastasyntynyt possu.

Tai sitten ei. Kuvan muuttaa hikoileva keski-ikäinen mies. Miehen päällä leijuu vastapuristetun hien käry. Linnut lopettavat. Mies aloittaa. "Teik mii tu te fankkitaun." Ihmiset kalpenevat ja väistyvät tien sivuun. Rakkaus vaihtuu pelkoon. Maailmasta tulee hetkessä synkkä ja pelottava paikka.

Haluan pyytää anteeksi reittini varrella kulkeneilta ihmisiltä. Olin pitkästä aikaa pyörälenkillä. Ensimmäistä kertaa loukkaantumisen jälkeen. Oli aika hieno fiilis. Valitettavasti lauloin taas mukana. Yrittäkää kestää. Kyllä se kohta helpottaa.

Ehkä.

Elävien kirjoissa.

3.7.2014 Torstai. H-hetkeen ? Ohjelma: varovaista kävelyä ja kuntopiiri.

Neljäs päivä ilman nilkkatukea. Viikko ilman särkylääkkeitä. Varovaista kävelyä. Varovaista pyöräilyä. Varovaisesti pienenevä mela otsassa. Ulkona paistaa pitkästä aikaa aurinko. Pysyn sisällä.

Jalka ei parane. Ainakaan tarpeeksi nopeasti. Haluaisin juosta. Uida. Pyöräillä.  Liikkua normaalisti. Ei onnistu. Joka askel tuntuu oudolta. Välillä nilkka muljahtelee. Joskus tuntuu kipua. Kärsivällisyys on hyve jota minulla ei ole. Ainakaan tämän asian suhteen. Sisälläni värjöttelevän piripäisen, pienen, ADHD-oravan käämi palaa molemmista päistä.

Halu on kova. En muista tällaista himoa treenaamaan. Aion vetää sen triathlonin kun tästä tokenen. Tarvittaessa yksin. Itsensä voittamisesta tässä on kyse. Elokuussa menen. Pää kainalossa. Sähköpyörätuolilla. 

Ennen sitä hoidan itseni kuntoon.

Ja treenaan.

En pelaa pallopelejä.