Olipa kerran ryhävalaan mallinen mies. Mies, joka päätti ottaa keski-iänkriisipäissään itselleen tavoitteen. Triathlonin olympiamatka. Kesällä 2014. Kyseistä matkaa varten pitää supistua kaskelottimittoihin ja ilmeisesti hieman harjoitella. Tämä blogi on tarina matkasta kohti tuota urheilusuoritusta. Ja urheilusta noin yleensä.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Ulos kuplasta.
18.10.2015. Sunnuntai. Ohjelma: 105min hölkkä.
Suomalainen urheilijamies on myyttinen hahmo. Yksin treenaava erakko. Mietaan Jussi naulasi pätkät kakkosnelosta Nokian Kontioihinsa, paineli kesät ja talvet ladulla 23 tuntia vuorokaudessa tasatyönnöin ylämäkeä. Loput kaksi tuntia se istui alasti avannossa ja söi kilotolkulla mämmiä parta tutisten. Myllylän Mika ei tarvinnut suksia, sille riitti sauvat ja suo. Siellä se hölkkäsi räkä poskella kainaloita myöten lietteessä ja tuhisi. Rätyseppo heitteli pellolla heinäseipäitä satoja metrejä jupisten itsekseen ja kiroten pahaa maailmaa. Sen ainoan kerran kuin Virenin Lasse juoksi yhdessä muiden kanssa, niin se tuupattiin kumoon. Vielä nousi ja voitti ne kisat. Saatana.
Suomalainen urheilijamies puhuu ainoastaan saunassa juotuaan pullon viinaa, huitoessaan lehdettömällä vihdalla kohtalotoveriltaan selkänahkaa rikki varmoin ottein. Puheenaiheina ovat pillu, viina, äiti ja My little ponyn uusin jakso. -Eli kukaan ei oikeasti tiedä, koska ulos astuessaan miehet ovat hiljaa. Menevät seuraavana aamuna lenkille.
Tällä viikolla ryhävalaan mallinen mies ponnisti ulos urheilijakuplastaan. Otti riskin. Lähti lenkille ystävän kanssa. Vieläpä viehättävän sellaisen. Keskusteli koko lenkin ajan. Paransi maailmaa. Nautti. Juokseminen tuntui kulkevan kevyemmin ja nopeammin. Mies hämmentyi. Hölkkääminen voi olla sosiaalinen tapahtuma. Terapeuttinen kokemus. Kaverilenkki pitää kokea pian uudestaan. Tästä voi tulla tapa.
Matkaa maaliin 1171km.
perjantai 9. lokakuuta 2015
Keski-ikä?
9.10.2015. Perjantai. Ohjelma: 9.7km lenkki rennosti.
Dear Eki.
Olen Lauri. 40-vuotias ylipainoinen mies Helsingistä. Tänään on perjantai. Muut lähtivät töiden jälkeen kaljalle, minä en. En tosin ole vuoteen ja kymmeneen kuukauteen juonut alkoholia, mutta se on mitätön sivuseikka. Lapsikin oli äidillään. Olisi ollut helppo mennä. Laitoin lenkkarit jalkaan ja juoksin reppu selässä töistä kotiin. Matkaa oli kymmenisen kilometriä. Hölkkääminen oli helppoa ja mukavaa.
Matkan aikana kuuntelin musiikkia. Kaija Koota ja Paula Koivuniemeä. Fiilistelin ja lauloin mukana: "Tinakenkäni kun sulaa naamaan." En ajatellut karaokea. Lenkkipolulla laulaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Oli jotenkin sellainen järkyttävän itsetyytyväinen olo.
Sitten päähäni iski ajatus. Mätkähti eturaivoon kuin Thorin kakkavaippa. Mikä minussa on vikana? Olenko keski-ikäinen? Mieleltäni sairas? Onko tähän parannuskeinoa?
Apua.
Nimim. Ryhävalaan mallinen mies.
Matkaa maaliin on 1228km.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)