11.4.2016. Maanantai. Ohjelma: 70min pyörällä 85min juosten. 1kk 18pv ilman tupakkaa.
Kevät on tullut. Luonto puskee kaikenlaista epämääräistä vihreää. Linnut lauleskelevat. Jäät sulavat. Keuhkot täyttyvät katupölystä ja pientareet edellisestä johtuvasta ysköksestä. Polkupyörät kaivetaan esiin loukoistaan. Asfaltti kutsuu.
Ryhävalaan mallinen mieskin kaivoi luotettavan mankelinsa varastosta. Suuntasi riemuissaan yskimään Helsingin kaduille. Tuuli viuhui korvissa. Mies polki. Pyörä liikkui. Faunit käyskentelivät vehmaissa taikametsissä kevätleikeissään. Ilma oli täynnä pirskahtelevaa rakkautta.
Autuutta kesti viitisen kilometriä. Kuului ensin tömps. Sen jälkeen vittusaatananperkele. Ryhävalaan mallinen mies oli tehnyt urhonhypyn ja kolmois-salchowin suoraan kuolleesta kulmasta eteen kaartaneen farmariauton konepellille. Episodin kauniiksi lopuksi päähenkilömme halasi järkyttynyttä, varttuneempaa autokuskia. Molemmat selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Ilmassa oli taas fauneja ja muita taikaeläimiä rakkauden kevätleikeissään. Ryhävalaan mallinen mies polki katupöly-ysköstensä kanssa vielä parikymmentä kilometriä.
Päivästä jäi kolme opittua asiaa:
Kypärä on hyvä olemassa.
Isompia kannattaa varoa.
Halaaminen kannattaa aina.
Viimeinen on se tärkein.