keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Eteenpäin.


31..2015. Torstai. Ohjelma: ansaittu lepo.

Vuosi 2015 oli ryhävalaan mallisen miehen elämässä merkittävä. Oli raivokas määrä henkistä veriripulia. Yksilötasolla elämä kiukutti.  Isommalla tasollakin kiukutti. Juha Sipilä kusi kansakunnan muroihin. Puupäät palasivat ajassa taaksepäin ja keksivät polttopullon. Känni ja läppä antoivat ihmisille syyn olla pölvästejä. Kaikesta selvisi sanomalla "Sori siitä." Mies ei koskenut edelleenkään alkoholiin. Itsensä kerääminen vaati huomattavasti enemmän. Mies alkaa kuitenkin olla ehjä. Nilkatkin ovat pysyneet ehjänä. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Vuodessa oli myös positiivisia asioita: Mies sai yläfemman David Hasselhoffilta. Laihtui lähemmäs kaskelottimittoja. Voitti miekkailukilpailun. Osallistui useampaan pikkujouluun. Kävi rock-festareille ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Muutti ja laittoi elämäänsä järjestykseen samaan aikaan kämppänsä kanssa. Rakensi itselleen positiivisia rutiineja ja pääsi rakentamaan niitä muille. Alkoi taas arvostaa itseään. Vietti elämänsä parasta aikaa olemalla isä pojalleen.

Elämään tuli myös merkittäviä ihmisiä. Maailman parhaita sukulaisia ja ystäviä jotka kannattelivat pahimman yli. Töissä ja vapaalla. Myös loppuvuodesta tärkeitä ihmisiä tuntui putkahtelevan joka puolelta. Osa oli uusia, osa vanhempia tuttavuuksia. 

Jouluna mies muutti Tampereelle. Rikastaa paikallista urheilukulttuurin valuttamalla hikeään paikallisille pientareille. Uusia haasteita. Ryhävalas ei pelkää. On valmis tekemään oman suorituksensa. Tietää sen riittävän. Tuntuu oppivan muutaman murteen aika nopeasti. Sori siitä Helsinkiläiset ystäväni.

Edessä on vuosi 2016. Tuntuu siltä, että siitä tulee hyvä.

Katse on eteenpäin.

Ainakin juoksen sen saatanan maratonin.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kaksi vuotta kahvia.




15.12.2015. Tiistai. Ohjelma: 8,5km rennosti hölkäten.

Aamuyö 16.12.2013. Sataa räntää. Yksinäinen hahmo kävelee työpaikkansa pikkujouluista kohti kotiaan. Laskuhumala. Edessä pelottava krapula jota aamuiset vaipanvaihdot eivät juuri tule helpottamaan. Ryhävalaan mallisen alkoholin turruttamassa päässä syntyy ajatus: Jos olisin hetken juomatta.

Tuosta päivästä on nyt kulunut kaksi vuotta. Paljon on tapahtunut: läheisiä on kuollut, perhe on eron myötä hajonnut ja yli puoli vuotta meni kävelemään opetellessa nilkkojen sanottua sopimuksensa irti. Kaikesta huolimatta alkoholiton hetki on jatkunut.

Peilistä katsoo nykyisin varsin erinäköinen mies. Turvotus on kadonnut ruhosta, silmistä ja mielestä. Itsetunto on alkanut palautua ja tasapaino löytyä. Olo alkaa olla vähintään kohtalainen. Paino on pudonnut melkein 30 kiloa. Urheilusta on tullut taas tärkeä osa elämää. Nautin ensimmäistä kertaa elämässäni juoksemisesta. Löysin myös kymmenen vuoden jälkeen tieni takaisin miekkailusalille. Mihinkään en osu, mutta yrittäminenkin on hienoa. Teatterin tekeminenkin tuntuu parin vuoden tauon jälkeen oikealta.

Ihmiset ovat mahtavia. Vanhempien,  siskon ja ystävien tuki on ollut huikeaa ja auttanut jaksamaan. Kiitos teille, olette parhaita.

Jatkan tulevaisuudessakin kahvin voimalla.

Käyn edelleen baareissa ja keikoilla.

Poika. Sinulla on edelleen selvä isä.

Isä, joka juoksee kesällä elämänsä ensimmäisen maratonin.