keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Aikahyppy.


21.1.2015. Keskiviikko. Ohjelma: Kivunsekainen lepo, buranaa ja venyttelyä.

Tiistai-ilta. 18.45. Töölön kisahalli. Miekkailutreenit. Ensimmäiset sellaiset sitten viime talven (sitä ennen taukoa olikin hätäiset kymmenen vuotta). Jännitystä ilmassa. Kestääkö nilkka? Entä pää? Maltanko ottaa tarpeeksi rauhallisesti?

Aikahyppy. Samat naamat kuin vuosi sitten. Ja kymmenen vuotta sitten. Ja kaksikymmentä. Hymyjä. Tervehdyksiä. Ystäviä. Parhaasta päästä. Jännitys vaihtuu odotukseksi. 

Alkulämmittely sujuu leppoisasti. Jalka kestää. Olo rentoutuu.

Ensimmäinen lajiharjoitus. Jalkatyö. Noin kolmen minuutin jälkeen jalat menevät helvetilliseen kramppiin tai johonkin muuhun vastaavaan murhakuppaan. Se siitä rauhallisuudesta sitten. Toisaalta tuntuu kuitenkin hyvältä. Liikeradat ovat edelleen oikeita ja nilkka tuntuu kestävän rasituksen. Jos joku katsoisi salin ovesta, niin näkisi kun lihava mies liikkuu sulokkaasti kuin balettia tanssiva norsu.

Jalkatyön jälkeen läskiä sullotaan makkarankuoreen nimeltä miekkailupuku. Kypärä päähän ja ottelemaan. Mihinkään en osu. Koordinaatio on hukassa. Tasapainoa ei ole. Pää tietäisi mitä tehdä, mutta lihakset eivät reagoi. Hiki virtaa kuin vesi Niagaran putouksilla. Hauskaa on silti. Viisi ottelua. Vahingossa voitan niistä kolme. 

Olen palannut kotiin.

Tämä ei jää tähän.

Pariin päivään en varmaan pysty kävelemään, mutta se ei haittaa.

tiistai 6. tammikuuta 2015

2015


6.1.2015. Tiistai. Ohjelma: Tv40, lihaskunto, jalkatreeni, venyttely.

Vuosi vaihtui. Sairastellessa. Ryhävalaan mallinen mies on kunnon työntekijä. Pakollisen loman aikana ehti tehdä suunnitelmia. Uusi h-hetki on asetettu. Treeniohjelma on tehty. Nyt puuttuu enää toteutus. Urheilu alkoi tänään. Flunssa hävisi taistelun ihmiselle. Ehkä.

Ulkona oli 15 astetta pakkasta. Saatanan kylmä. Ei auta. Lenkille on lähdettävä. Riittävästi kerroksia. Michelin-mies verkkahousuissa ja lenkkareissa. Ilma on kaunis. Mies on hikinen ja ruma. Eikä katso maisemia. Ei pysty. Tuijottaa jäätyneillä silmillään eteensä. Köpöttelee menemään. Vauhdin hurmaa ei liikkeestä löydy. 40 minuuttia ei tänään tunnu kauhean lyhyeltä. Kotona olo tuntuu voittajalta.

Positiivisia asioita: Lenkki tuli juostua. Treeniohjelma pitää. Nilkassa ei tuntunut kipua. Lenkin soittolista oli hyvä. En laulanut mukana. Ulkona ei ollut liukasta. Liikkeellä ei ollut paljoa ihmisiä -sai rauhassa lyllertää eteenpäin.

Näillä mennään. Tavoitteena vuosi ilman urheiluvammoja.