Vaikean kautta.

27.2.2016. Lauantai. Ohjelma: 70min rauhallisesti juosten. 3. Päivä ilman tupakkaa.

Ystävyydessä on kummallinen voima. Ryhävalaan malliselle miehelle maailma tarjosi tänä aamuna pitkää ja suonikasta suoroa silmiin ja eturaivoon. Luottamus meni itseen ja muihin. Kaikki noin kauniisti sanottuna vitutti kuin ituhippi makkaramestaria. Sitten: Ilmestyi ystävä ja pyysi lenkille. Mies mietti itsekseen, että tänään ei ehkä ole parasta mahdollista seuraa. Päätti kuitenkin lähteä.

Hyvä, että lähti. Juttu luisti. Matka taittui ja aika kului. Maailma parani ja ajatukset kirkastuivat. Hymy palasi vähitellen ryhävalaan mallisen miehen kasvoille. Sai vielä syntymäpäivälahjan. Se on ylläolevassa kuvassa. Mies katsoi kuvan isää ja poikaa. Tajusi kaiken olevan oikeastaan aika hyvin. Menneisyys on jäänyt taakse omana räkävananaan. Edessä on lupaava tulevaisuus. 

Kahden tupakoimattoman päivän jälkeen maku- ja hajuaistin pitäisi alkaa parantua. Ryhävalaan mallinen mies haki poikansa luokseen. Teki sushia. Söi kakkua. Katsoi Disneyn Robin Hoodin lapsensa kanssa. Ruoka kieltämättä maistui paremmalta kuin viime päivinä.

Saattoi olla tupakattomuus. Tai sitten ei.

Pystyn tähän.

Kannustajille kiitos.

Ja ystävän pelisilmälle.

Enää ei vituta.

Syötävät kalusteet.

26.2.2015. Perjantai. Ohjelma: 14km tasavauhtilenkki. Toinen päivä ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies on sympaattinen kaveri. Positiivinen ilmestys. Paitsi tänä aamuna. Herää huonosti nukutun yön jälkeen kuudelta. Otsassa alkaa välittömästi sojottaa mellevän kokoinen Turku. Kielessä tuntuu kasvavan rahkasammalta. Tuntuu kuin joku pistelisi neuloilla silmämuniin. Ryhävalaanmallisen miehen tekee mieli syödä kalusteita pahimpaan ahdistukseen. Mies ei kuitenkaan tee niin, vaan keittää itselleen kahvia. Syö aamupalaa. Alkaa toimia.

"24 tunnin kuluttua hiilimonoksidi poistuu kehostasi täysin ja keuhkot alkavat puhdistua." Teoria testiin. Läski lenkille. Ryhävalaan mies lylleröi sohjossa kahden tunnin lenkin. Keuhkojen puhdistuminen tarkoittanee sitä, että normaalin hikivanan lisäksi jälkeen jää myös limapolku. Lenkkeilevä mies tuntee olonsa ympäristörikokseksi. Onneksi poluilla ei liiku juurikaan muita ihmisiä.

Mies saa lenkkinsä suoritettua. Parrasta kasvaa jääpuikkoja. Kiukku helpottaa ainakin vähäksi aikaa. Illalla on tulossa koetus teatteriesityksen muodossa. Miestä pelottaa. Lavalla saattaa olla yksi hieman tavallista hermoheikompi näyttelijä.

Mies toteaa mielessään: Elän oman elämäni mustaa komediaa. Menee suihkuun.

Kyllä tää tästä.

Toivottavasti.
 

Mädät ajatukset.

25.2.2016. Torstai. Ohjelma: 12km näennäisen hitaasti juosten.

Ryhävalaan mallinen mies täytti eilen 41. Päätti lopettaa tupakoinnin. Edessä paheeton, mutta kiukkuinen tulevaisuus. Mädät ajatukset. Lähti hetken tauon jälkeen lenkille. Juoksi sohjossa. Mies mietti viimeisintä vuottaan. Ei tiennyt oliko kyseessä se paljon puhuttu keski-iän kriisi. 

Vauhtia ja tapahtumia. Yhtä vuoristorataa. Ilon ja onnen hetkiä. Odotuksia. Hymyä ja naurua. Vastapainona henkistä veriripulia. Saavikaupalla. Jokaisen ilon hetken jälkeen. Ryhävalaan mallisen miehen henkinen pefletti paloi hiljaisella liekillä kastuttuaan ensin läpimäräksi. Pikkuhiljaa peflettiä alkaa aina virkata uudestaan.

Vauhti kasvoi. Ajatukset kirkastuivat. Miehelle käy usein lenkillä niin. Virkkuuhommat alkavat edetä. Hitaasti. Varmasti. Silmukka kerrallaan. 12km taittuu helvetin kovaa. Tuntuu hyvältä mitata rajojaan. Antaa tulla. Pärjään kyllä. Myös yksin. Olen valmis.

Seuraavalta ikävuodelta en odota yhtään mitään. 

Älä petä odotuksiani.

Antaa asioiden tapahtua.

... tai no... Sitä maratonia vähän odotan.