27.2.2016. Lauantai. Ohjelma: 70min rauhallisesti juosten. 3. Päivä ilman tupakkaa.
Ystävyydessä on kummallinen voima. Ryhävalaan malliselle miehelle maailma tarjosi tänä aamuna pitkää ja suonikasta suoroa silmiin ja eturaivoon. Luottamus meni itseen ja muihin. Kaikki noin kauniisti sanottuna vitutti kuin ituhippi makkaramestaria. Sitten: Ilmestyi ystävä ja pyysi lenkille. Mies mietti itsekseen, että tänään ei ehkä ole parasta mahdollista seuraa. Päätti kuitenkin lähteä.
Hyvä, että lähti. Juttu luisti. Matka taittui ja aika kului. Maailma parani ja ajatukset kirkastuivat. Hymy palasi vähitellen ryhävalaan mallisen miehen kasvoille. Sai vielä syntymäpäivälahjan. Se on ylläolevassa kuvassa. Mies katsoi kuvan isää ja poikaa. Tajusi kaiken olevan oikeastaan aika hyvin. Menneisyys on jäänyt taakse omana räkävananaan. Edessä on lupaava tulevaisuus.
Kahden tupakoimattoman päivän jälkeen maku- ja hajuaistin pitäisi alkaa parantua. Ryhävalaan mallinen mies haki poikansa luokseen. Teki sushia. Söi kakkua. Katsoi Disneyn Robin Hoodin lapsensa kanssa. Ruoka kieltämättä maistui paremmalta kuin viime päivinä.
Saattoi olla tupakattomuus. Tai sitten ei.
Pystyn tähän.
Kannustajille kiitos.
Ja ystävän pelisilmälle.
Enää ei vituta.