25.2.2016. Torstai. Ohjelma: 12km näennäisen hitaasti juosten.
Ryhävalaan mallinen mies täytti eilen 41. Päätti lopettaa tupakoinnin. Edessä paheeton, mutta kiukkuinen tulevaisuus. Mädät ajatukset. Lähti hetken tauon jälkeen lenkille. Juoksi sohjossa. Mies mietti viimeisintä vuottaan. Ei tiennyt oliko kyseessä se paljon puhuttu keski-iän kriisi.
Vauhtia ja tapahtumia. Yhtä vuoristorataa. Ilon ja onnen hetkiä. Odotuksia. Hymyä ja naurua. Vastapainona henkistä veriripulia. Saavikaupalla. Jokaisen ilon hetken jälkeen. Ryhävalaan mallisen miehen henkinen pefletti paloi hiljaisella liekillä kastuttuaan ensin läpimäräksi. Pikkuhiljaa peflettiä alkaa aina virkata uudestaan.
Vauhti kasvoi. Ajatukset kirkastuivat. Miehelle käy usein lenkillä niin. Virkkuuhommat alkavat edetä. Hitaasti. Varmasti. Silmukka kerrallaan. 12km taittuu helvetin kovaa. Tuntuu hyvältä mitata rajojaan. Antaa tulla. Pärjään kyllä. Myös yksin. Olen valmis.
Seuraavalta ikävuodelta en odota yhtään mitään.
Älä petä odotuksiani.
Antaa asioiden tapahtua.
... tai no... Sitä maratonia vähän odotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti