Isältä pojalle.

11.1.2017. Keskiviikko. Ohjelma: vapaa.

Kisahallin kahvio. Pöydän ääressä istuu Ryhävalaan mallinen mies. Pöydän ympärillä juoksee neljävuotias poika huiskien mehupillillä ilmaan ja huutaen taistelevansa pahuutta vastaan. Alkamassa ovat lapsen ensimmäisen harrastuksen ensimmäiset harjoitukset. Vaikea sanoa kumpi jännittää enemmän Isä epäilee itseään.

Valmentaja saapuu. Poika juoksee paikalle. Taputtaa vanhempaa miestä topakasti vatsaan. Esittelee itsensä ja valomiekkansa. Jatkaa juoksuaan ympäri hallin aulaa. Ryhävalaan mallinen mies tuntee punastuvansa. Mitäköhän tästä tulee.

Miekkailusalilla vanhat ystävät kohtaavat. Vaihdetaan kuulumisia. Mieli tekisi olla lapsilauman paikalla osallistumassa harjoitukseen. Ilmassa on jotain hienoa. Nuorempi sukupolvi ottaa tilan haltuun. Jännitys katoaa. Miekat heiluvat. Pienet ihmiset pyörivät harjoitussalissa nauraen ja leikkien.

Ryhävalaan mallinen mies on onnellinen. Poika selittää harjoituksiaan koko kotimatkan. Kysyy: "Mennäänkö huomenna uudestaan?" Hetki tallentuu muistoihin. 

Kaiken harmauden keskellä näkyy valoa.

Arkkivihollinen.

10.1.2017. Tiistai. Ohjelma: lihaskuntoharjoitus.

Ryhävalaan mallinen mies ei ole muutamaan yöhön juurikaan nukkunut. 6:00 helvetinkone nimeltä herätyskello ilmoittaa vähemmän ystävälliseen sävyyn aamun alkaneeksi. Mies kierähtää alas sängyltä. Hoipertelee asunnossaan kuin elävä kuollut. Ei auta. Aamutreeni on tehtävä. Harjoitusohjelmasta on pidettävä kiinni.

Olohuoneen lattialla. Jumppapallo. Ryhävalaan arkkivihollinen. Se katsoo miestä ivallisesti. Mies mulkoilee takaisin. Alkaa punnertaa. Vatsalihasten työstämisen aikana tuo pyöreä pahantahtoinen kidutusväline saa kyytiä. Ryhävalas purkaa pyhän vihansa tuohon vihreään lollahtelevaan nemesikseen. Ähisee. Huulilta lipsahtaa kirosana. Helvetinperkeleenvitunsaatananruttokuppahimmeli. Hiki tiivistyy tummiksi pilviksi katonrajaan.

Vähitellen mies herää. Tajuaa kiukkunsa koomisuuden. Liikkeet seuraavat toisiaan. Alkavat tuntua paremmalta. Jumppapallokin muuttuu takaisin tavalliseksi esineeksi. Vihollinen on kärsinyt tappion. Töihin lähteminen on yllättävän helppoa. Tänä aamuna mies ei tarvitse ämpärillistä kahvia käynnistyäkseen.

Muutoksen tuulet ja pysyvyyden vieno tuulahdus.

9.1.2016. Maanantai. Ohjelma: 40min tasavauhtilenkki.

Ryhävalaan mallinen mies muistaa ensimmäisen lenkkinsä. Reilu satakiloa häpeilevää, pahoinvoivaa lihaa sydänkohtauksen partaalla hipsuttelemassa joenvartta. Hikeä, tuskaa ja epätoivoa. Huolta tulevaisuudesta. Psyykkisesti ja fyysisesti huonokuntoinen, vihainen ja epävarma ihmisraunio mielessään yksi ajatus: muutos.

Tänään ryhävalaan mallinen mies palasi noille lenkkipoluille. Oli uuden maratonohjelman ensimmäinen lenkki. Ajatus hiipi taas mieleen. Paljon on tulossa. Erilaisia asioita. Elämä on jatkuvassa muutoksessa. Enää ei pelota. Tulevaisuus on auki. Pohjavire on positiivinen. Kaikesta selviää ja asiat asettuvat omille paikoilleen. Ovet sulkeutuvat ja niiden tilalle avautuu uusia.

Ryhävalas tietää olevansa valmis. Olevansa oma itsensä. Se riittää. Ja jos se ei kelpaa, niin se on muiden ongelma. Enempään ei tarvitse pystyä.

Pään tyhjentyessä askel kevenee. 

Yksi asia ei kuitenkaan muutu: lenkkikenkien vienon tanniinen tuoksu. Laajentuneet sieraimet hyväksyvät nyrpistäen osan pysyvyyttä elämään. Mies harkitsee hiljaa mielessään uusien juoksutohveleiden ostamista.

Sisäinen jeti.

2.1.2017. Maanantai. Ohjelma: 45min tasavauhtilenkki.

Sataa lunta. Lapset kirmaavat pulkkineen ulos riemusta kiljuen. Mietaajussi, tuo jeti-ihminen, syö joulun viimeisen mämmituokkosensa, laittaa shortsit jalkaan ja lähtee saatana ladulle sivakoimaaan. Mummot hiovat ruostetta potkukelkkojensa jalaksista. Pakkanen on ihmisen parasta aikaa.

Ryhävalaan mallinen mies pukee vaatteita kerros toisensa jälkeen. Lenkkipäivä. Sisäinen jeti on kadoksissa. Nauttii todennäköisesti turkulaisen nimikaimansa kanssa mojitoa aurinkorannalla. Henkisen keskisormen osoittaessa etelään, ottaa mies ensimmäiset juoksuaskeleet hyytävässä viimassa.

On melko liukasta. Ryhävalas kompuroi eteenpäin kuin pullea bambi järven jäällä. Naamakarvoitukseen alkaa muodostua jääpuikkoja. Hiki virtaa. Pulssi hipoo kahtasataa. Eteneminen on hidasta. Lumiukot katselevat päähenkilöä paheksuvasti. Miehen tekisi mieli siirtää porkkananenät niiden hanureihin. 

Sitten. Liikuttuneena omasta angstistaan. Ryhävalas alkaa hymyillä. Tajuaa, että Siperiassa on varmaan vielä vilpoisempaa. Sisäinen jeti siirtyy vähän lähemmäs. Loppumatka on jo ihan siedettävä. Kyllä tää tästä taas. Mietaakin palailee hiihtolenkiltä. Löytää vielä parrastaan yhden tuokkosen. Mies rakentaa kotona itselleen smoothien. Kuvittelee olevansa rannalla.

Uusi ilme.

1.1.2017. Sunnuntai. Ohjelma: 60min fillarilla kevyesti.

Ryhävalaan mallisen miehen kello soi aamuseitsemältä. Ulkona peruskeli: kylmää, märkää ja perinjuurin vittumaista. Aistit turtana töihin. Matkalla ei keskivartalolihava päähenkilöämme juurikaan laulata. Sunnuntai on uusi maanantai. Kahvia kaksi ämpärillistä. Miehen mieli kirkastuu yhtä matkaa päivän kanssa. Rentous palaa. Samoin hymy.

Kotiin Ryhävalas päättää polkea pienen mutkan kautta. Totutella ruhoaan pitkästä aikaa liikunnan riemuun. Hikipisarat ropisevat tienpinnalle. Musiikki soi. "Pala maata hautausmaalta.." Ryhävalas huomaa sekä hyräilevänsä, että hymyilevänsä. "ITKISITKÖ ONNESTAA JOS PANISIN SUA KUNNOLLAAA." Hyräily vaihtuu huomaamatta melko kovaääniseksi karjunnaksi. Sauvakävelijöiden katseista on aistittavissa hienoista paheksuntaa. Mies toivottaa kohteliaasti hyvät uudet vuodet.

Lenkki kestää reilun tunnin. Olo on hyvä. Ryhävalaan matka jatkuu. Maali odottaa toukokuussa. Ulkona paistaa aurinko.