11.9.2014. Torstai. H-hetkeen?
Ohjelma: 2xtunnin lenkki pyöräillen.
Sainko otsikolla huomiosi? Hyvä. Nyt. Tärkeää asiaa voimasanojen säestämänä.
Kukaan ei ole kuolematon. Ei edes nuori pyöräilijä. Kiinnitin huomiota kanssaliikkujiin ajaessani tänään töistä kotiin. Vastaani ajoi pyörillä paljon koululaisia. Huomioita:
Ala-asteen pienimmät ajavat vielä jonossa. Päässä on kypärä. Fillareissa on viirejä ja härpäkkeitä. Pienet kulkijat näkyvät kauas. Tämä on hienoa. Lapsista pidetään huolta. Nämä juniorit kuitenkin katsovat silmä kovana vanhempia pyöräilijöitä.
Kaikista yli 12-vuotiaista vastaantulijoista ehkä kahdella kymmenestä oli päässään kypärä. Yhdellä kymmenestä oli pyörässään valo. Helvetin monella oli kädessään älypuhelin ja asiaa vieressä polkevalle. Tämä koski siis myös aikuisia.
Näin yhden kolarin ja ehkä 20 läheltä piti -tilannetta tunnin aikana. Ihan oikeasti aikuiset! Yrittäkää nyt jumalauta käyttää sitä kypärää: se parantaa monen ulkonäköä ja tukan voi kammata myös perillä. Ei myöskään haittaa odottaa niitä vihreitä liikennevaloja tai hidastaa risteyksissä. Lapset katsovat teistä mallia. Se porukka ei tee niinkuin te sanotte. Se matkii teidän tekojanne.
Tiedän mistä puhun. Olen halkaissut kaatumalla 2 kypärää. Molemmat väistäessäni holtitonta vastaantulijaa. Kaikki eivät hallitse pyöriään yhtä hyvin. Aina voi tapahtua jotain yllättävää. Sitten sattuu. Ensin päähän ja sitten naamaan.
Olkaa esimerkkejä.
Hyvässä.
Ei aina ole niin kiire.
Otsaani kasvaneen kyrvän saa näppärästi piiloon kypärän alle.