Kyrpä.

11.9.2014. Torstai. H-hetkeen?

Ohjelma: 2xtunnin lenkki pyöräillen.

Sainko otsikolla huomiosi? Hyvä. Nyt. Tärkeää asiaa voimasanojen säestämänä. 

Kukaan ei ole kuolematon. Ei edes nuori pyöräilijä. Kiinnitin huomiota kanssaliikkujiin ajaessani tänään töistä kotiin. Vastaani ajoi pyörillä paljon koululaisia. Huomioita:

Ala-asteen pienimmät ajavat vielä jonossa. Päässä on kypärä. Fillareissa on viirejä ja härpäkkeitä. Pienet kulkijat näkyvät kauas. Tämä on hienoa. Lapsista pidetään huolta. Nämä juniorit kuitenkin katsovat silmä kovana vanhempia pyöräilijöitä.

Kaikista yli 12-vuotiaista vastaantulijoista ehkä kahdella kymmenestä oli päässään kypärä. Yhdellä kymmenestä oli pyörässään valo. Helvetin monella oli kädessään älypuhelin ja asiaa vieressä polkevalle. Tämä koski siis myös aikuisia.

Näin yhden kolarin ja ehkä 20 läheltä piti -tilannetta tunnin aikana. Ihan oikeasti aikuiset! Yrittäkää nyt jumalauta käyttää sitä kypärää: se parantaa monen ulkonäköä ja tukan voi kammata myös perillä. Ei myöskään haittaa odottaa niitä vihreitä liikennevaloja tai hidastaa risteyksissä. Lapset katsovat teistä mallia.   Se porukka ei tee niinkuin te sanotte. Se matkii teidän tekojanne.

Tiedän mistä puhun. Olen halkaissut kaatumalla 2 kypärää. Molemmat väistäessäni holtitonta vastaantulijaa. Kaikki eivät hallitse pyöriään yhtä hyvin. Aina voi tapahtua jotain yllättävää. Sitten sattuu. Ensin päähän ja sitten naamaan.

Olkaa esimerkkejä.

Hyvässä.

Ei aina ole niin kiire.

Otsaani kasvaneen kyrvän saa näppärästi piiloon kypärän alle.

Sieniretkellä.

9.9.2014. Tiistai. H-hetkeen ?

Ohjelma: tunti fillarilla.

On syksy. Sataa. Maailma on täynnä sieniä. Kosteudessa joidenkin lenkkareihin pesiytyvät jalkasellaiset. Minulla sen sijaan kasvoi otsaan tatti. Sairastellessa oli nimittäin liikaa aikaa lukea uutisia iltapäivälehdistä. Viime viikkojen top 3.

1. Erään kansakuntamme keulakuvista sanoutui lööpeissä kerhoineen irti prostituutiosta. Hyvä. Puoluetuki on siis riittävää, eikä pepunmyyntitalkoisiin ole tarvetta. Ostajia olisi varmaankin kyllä riittänyt. Jäin kaipaamaan Iltapäivälehtien ota kantaa webbikyselyä aiheesta: Ostaisitko perseen? Kyllä vai ei?

2. Kaikki Espoon, Suomen, Euroopan, maapallon tai universumin elävät olennot ovat viestitelleet eräälle kansanedustajalle lastenvaunuista. Niistä on otettu kuvia. Videoita. Tehty lauluja. Leffa ja kirjatrilogiat ovat tuloillaan. Lastenvaunut ovat Espoossa pahasta. Niitä on väärillä ihmisillä. Vaunut ovat myös liian uusia tai käytettyjä. Naapurilla on aina paremmat. Lastenvaunut tulisi poistaa kaikilta. Lopullisesti. Lapsia pitää kantaa. Pyörä on jeepelin keksintöä.

3. Raha puhutti kovasti. Ministerisfrouva mietti, että onko Suomessa joku joka tienaa alle 2600€ kuussa. Oli niitä ilmeisesti muutama. Täti sai postissa palkkakuitteja. Onneksi julkisuuteen tuli joku normaalituloinen 6000€/kk palkalla kituuttava yksinhuoltaja kertomaan, ettei sillä pärjää. Jäin miettimään oliko kyseinen yksinhuoltaja Espoosta? Ja olivatko lastenvaunut uudet vai käytetyt?

En ehkä enää ikinä lue lehtiä.

Menen metsään.

Pistän sienet pannulle ja syön ne.

Asenne.

6.9.2014. Lauantai. H-hetkeen?

Ohjelma: pakkolepo

Eilen piti mennä. Ei onnistunut. Jalka ei ole kunnossa. Lääkäri ei tiennyt syytä. Sain lähetteen ortopedille. Ajankohdasta ei mitään tietoa. Viikon päästä pitää soittaa perään jos mitään ei kuulu. Voivat sitten samalla leikata Turun pois otsastani. Odottaminen ja epätietoisuus on pahinta. Leikataanko? Tulenko kuntoon? Juoksenko enää koskaan? Tuleeko Paavo Väyryseltä parane pian kortti, jos kauniisti pyydän?

Positiivista asennetta on välillä hankala löytää. Yritän. Perhe, ystävät ja työtoverit: Minulla on loistava verkosto, joka ymmärtää ja tukee. Pystyn käymään töissä. Voin yhä pyöräillä. En tarvitse joka päivä särkylääkkeitä. Parin viime viikon aikana on ollut jopa muutama päivä kun ei ole koti- tai työmatkalla satanut. Hyviä asioita.

Tavoitteita voi siirtää.

Ne voi asettaa uudelleen.

En luovuta.

Odotan.

Vaikka ottaahan se päähän.