Eteenpäin.

31..2015. Torstai. Ohjelma: ansaittu lepo.

Vuosi 2015 oli ryhävalaan mallisen miehen elämässä merkittävä. Oli raivokas määrä henkistä veriripulia. Yksilötasolla elämä kiukutti.  Isommalla tasollakin kiukutti. Juha Sipilä kusi kansakunnan muroihin. Puupäät palasivat ajassa taaksepäin ja keksivät polttopullon. Känni ja läppä antoivat ihmisille syyn olla pölvästejä. Kaikesta selvisi sanomalla "Sori siitä." Mies ei koskenut edelleenkään alkoholiin. Itsensä kerääminen vaati huomattavasti enemmän. Mies alkaa kuitenkin olla ehjä. Nilkatkin ovat pysyneet ehjänä. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Vuodessa oli myös positiivisia asioita: Mies sai yläfemman David Hasselhoffilta. Laihtui lähemmäs kaskelottimittoja. Voitti miekkailukilpailun. Osallistui useampaan pikkujouluun. Kävi rock-festareille ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Muutti ja laittoi elämäänsä järjestykseen samaan aikaan kämppänsä kanssa. Rakensi itselleen positiivisia rutiineja ja pääsi rakentamaan niitä muille. Alkoi taas arvostaa itseään. Vietti elämänsä parasta aikaa olemalla isä pojalleen.

Elämään tuli myös merkittäviä ihmisiä. Maailman parhaita sukulaisia ja ystäviä jotka kannattelivat pahimman yli. Töissä ja vapaalla. Myös loppuvuodesta tärkeitä ihmisiä tuntui putkahtelevan joka puolelta. Osa oli uusia, osa vanhempia tuttavuuksia. 

Jouluna mies muutti Tampereelle. Rikastaa paikallista urheilukulttuurin valuttamalla hikeään paikallisille pientareille. Uusia haasteita. Ryhävalas ei pelkää. On valmis tekemään oman suorituksensa. Tietää sen riittävän. Tuntuu oppivan muutaman murteen aika nopeasti. Sori siitä Helsinkiläiset ystäväni.

Edessä on vuosi 2016. Tuntuu siltä, että siitä tulee hyvä.

Katse on eteenpäin.

Ainakin juoksen sen saatanan maratonin.

Kaksi vuotta kahvia.

15.12.2015. Tiistai. Ohjelma: 8,5km rennosti hölkäten.

Aamuyö 16.12.2013. Sataa räntää. Yksinäinen hahmo kävelee työpaikkansa pikkujouluista kohti kotiaan. Laskuhumala. Edessä pelottava krapula jota aamuiset vaipanvaihdot eivät juuri tule helpottamaan. Ryhävalaan mallisen alkoholin turruttamassa päässä syntyy ajatus: Jos olisin hetken juomatta.

Tuosta päivästä on nyt kulunut kaksi vuotta. Paljon on tapahtunut: läheisiä on kuollut, perhe on eron myötä hajonnut ja yli puoli vuotta meni kävelemään opetellessa nilkkojen sanottua sopimuksensa irti. Kaikesta huolimatta alkoholiton hetki on jatkunut.

Peilistä katsoo nykyisin varsin erinäköinen mies. Turvotus on kadonnut ruhosta, silmistä ja mielestä. Itsetunto on alkanut palautua ja tasapaino löytyä. Olo alkaa olla vähintään kohtalainen. Paino on pudonnut melkein 30 kiloa. Urheilusta on tullut taas tärkeä osa elämää. Nautin ensimmäistä kertaa elämässäni juoksemisesta. Löysin myös kymmenen vuoden jälkeen tieni takaisin miekkailusalille. Mihinkään en osu, mutta yrittäminenkin on hienoa. Teatterin tekeminenkin tuntuu parin vuoden tauon jälkeen oikealta.

Ihmiset ovat mahtavia. Vanhempien,  siskon ja ystävien tuki on ollut huikeaa ja auttanut jaksamaan. Kiitos teille, olette parhaita.

Jatkan tulevaisuudessakin kahvin voimalla.

Käyn edelleen baareissa ja keikoilla.

Poika. Sinulla on edelleen selvä isä.

Isä, joka juoksee kesällä elämänsä ensimmäisen maratonin.

Ulos kuplasta.

18.10.2015. Sunnuntai. Ohjelma: 105min hölkkä.

Suomalainen urheilijamies on myyttinen hahmo. Yksin treenaava erakko. Mietaan Jussi naulasi pätkät kakkosnelosta Nokian Kontioihinsa, paineli kesät ja talvet  ladulla 23 tuntia vuorokaudessa tasatyönnöin ylämäkeä. Loput kaksi tuntia se istui alasti avannossa ja söi kilotolkulla mämmiä parta tutisten. Myllylän Mika ei tarvinnut suksia, sille riitti sauvat ja suo. Siellä se hölkkäsi räkä poskella kainaloita myöten lietteessä ja tuhisi. Rätyseppo heitteli pellolla heinäseipäitä satoja metrejä jupisten itsekseen ja kiroten pahaa maailmaa. Sen ainoan kerran kuin Virenin Lasse juoksi yhdessä muiden kanssa, niin se tuupattiin kumoon. Vielä nousi ja voitti ne kisat. Saatana.

Suomalainen urheilijamies puhuu ainoastaan saunassa juotuaan pullon viinaa, huitoessaan lehdettömällä vihdalla kohtalotoveriltaan selkänahkaa rikki varmoin ottein. Puheenaiheina ovat pillu, viina, äiti ja My little ponyn uusin jakso. -Eli kukaan ei oikeasti tiedä, koska ulos astuessaan miehet ovat hiljaa. Menevät seuraavana aamuna lenkille.

Tällä viikolla ryhävalaan mallinen mies ponnisti ulos urheilijakuplastaan. Otti riskin. Lähti lenkille ystävän kanssa. Vieläpä viehättävän sellaisen. Keskusteli koko lenkin ajan. Paransi maailmaa. Nautti. Juokseminen tuntui kulkevan kevyemmin ja nopeammin. Mies hämmentyi. Hölkkääminen voi olla sosiaalinen tapahtuma. Terapeuttinen kokemus. Kaverilenkki pitää kokea pian uudestaan. Tästä voi tulla tapa.

Matkaa maaliin 1171km. 

Keski-ikä?

9.10.2015. Perjantai. Ohjelma: 9.7km lenkki rennosti.

Dear Eki. 

Olen Lauri. 40-vuotias ylipainoinen mies Helsingistä. Tänään on perjantai. Muut lähtivät töiden jälkeen kaljalle, minä en. En tosin ole vuoteen ja kymmeneen kuukauteen juonut alkoholia, mutta se on mitätön sivuseikka. Lapsikin oli äidillään. Olisi ollut helppo mennä. Laitoin lenkkarit jalkaan ja juoksin reppu selässä töistä kotiin. Matkaa oli kymmenisen kilometriä. Hölkkääminen oli helppoa ja mukavaa. 

Matkan aikana kuuntelin musiikkia. Kaija Koota ja Paula Koivuniemeä. Fiilistelin ja lauloin mukana: "Tinakenkäni kun sulaa naamaan." En ajatellut karaokea. Lenkkipolulla laulaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Oli jotenkin sellainen järkyttävän itsetyytyväinen olo.

Sitten päähäni iski ajatus. Mätkähti eturaivoon kuin Thorin kakkavaippa. Mikä minussa on vikana? Olenko keski-ikäinen? Mieleltäni sairas? Onko tähän parannuskeinoa?

Apua. 

Nimim. Ryhävalaan mallinen mies.

Matkaa maaliin on 1228km.

Motivaatio.

20.9.2015. Sunnuntai. Ohjelmassa 8km lenkki vähän edellisiä kovempaa.

Ryhävalaan mallisella miehellä oli paska aamu. Yö oli jostain syystä nukuttu huonosti. Kahvi oli loppu. Kämpässä näytti räjähtäneen pommi. Elämässä tuntui olevan liikaa aikatauluja. Uutiset ja sosiaalinen media oli täynnä toinen toistaan messevämpää pippelöintiä liittyen talouteen ja maahanmuuttajiin. Lyhyesti sanottuna maailma oli astetta tavanomaisempaa vinommassa. 

Ohjelmassa oli lenkki. Ainakin aurinko paistaa. Sitä mies oli pari päivää sitten toivonut. Ylös, ulos, verkkahousut vinoon ja hölkälle. Helvetinperkeleenperse. Täällähän on kuuma. Missä on räntäsade? Missä luuytimiä vilvoittava myrskytuuli? Kelihän on ihan hyppykuppainen. Täällähän tulee hiki. Miehen ajatukset olivat yhtä niljaisia kuin ruho lenkkivaatteiden alla.

Sitten. Ajatus katkeaa. Ryhävalaan mallinen mies herää ja alkaa nauraa. Mitä helvettiä tässä oikein valitetaan. Okei, kulunut vuosi on ollut melko vahvasti perseestä. Läheisiä on kuollut ja poistunut muutenkin miehen elämästä. Sitä ollaan kuitenkin vahvasti hengissä. Miehellä on mukava asunto. Useampia mielenkiintoisia duuneja ja niissä mahtavia työkavereita. Läskiksi jätkäksi mies jaksaa liikkua yllättävänkin sutjakasti ja on säilynyt varsin terveenä sekä fyysisesti, että henkisesti. Pullukalla on myös poika, joka kutsuu häntä isäksi.

Ajatukset selkenevät. Motivaatio löytyy. Väsymys kaikkoaa. Otsassa kasvanut kikkeli lerpahtaa. Askeleet kevenevät ja vievät miestä eteenpäin. Hakee poikansa luokseen. Pian alkaa armoton Jukka -jalkapallopeli. Mies häviää. Tätäkään peliä ei pelata hänen säännöillään. Hymy pysyy. Maailma on sittenkin hyvä. 

Ja onhan ryhävalaan mallisella miehellä myös projekti.

Matkaa maaliin on 1432km

Esteri

18.9.2015. Tiistai. Ohjelma: 2x60min fillarilla, 5km hölkkä.

Ilmatieteen laitos. Ryhävalaan mallinen mies suhtautuu siihen samaan tapaan kuin poliitikkoihin: Luvataan ensin paljon kaikkea kivaa. Sen jälkeen kustaan leipäjonossa olevan kaverin muroihin virtsarakon täydeltä hapokasta ureaa. Niin tänäänkin. Lupauksista huolimatta vettä tulee kuin saavista kaatamalla.

Mies pitää itselleen antamansa lupauksen ja painelee lenkille. Poluilla ei juuri muita näy. Kaikki lienevät kaljalla. Elämä on täynnä valintoja.

Tämä on minun.

En kadu.

Matkaa maaliin on jäljellä 1440km.

Tajuamisen hetki.

16.9.2015. Keskiviikko. Ohjelma: 8km rentoa hölkkää ja 2x60min fillarilla.

Ryhävalaan mallisen miehen maratonprojekti: päivä kaksi. Ohjelmassa kahdeksan kilometrin hölkkä. Helppoa. Jäi sopiva tunnin väli töiden ja toisten töiden välillä. Ensin jolkottelua kauniissa Espoossa. Oli peuroja, jänöpupusia ja puuskuttava pullero. Mies teki huomion: Erikoistalousalueen vehreissä maisemissa tuoksui vastaleikattu ruoho. Eilen itä-Helsinkiläisessä metsikössä puolestaan hajumaailmana oli vanhahko viina. Jännä.

Iltasella mies tutkii harjoitusohjelmaansa. Tajuamisen hetki. Tässähän ilmoitetaan kaikkien ohjelman lenkkien yhteismäärä. 2.6.2016 mennessä on jolkotettu suunnilleen yhtä pitkä matka kuin Helsingistä on maanteitse Berliiniin. Aikamoista. 

Päätös: Jos saan sen maratonin juostua, niin palkitsen itseni lomareissulla Saksaan. Syön helvetisti läskiä ja juon gallonittain alkoholitonta olutta.

Maaliin on matkaa 1545 kilometriä. 

Takana 13. 

Ihan vielä ei olla perillä.

Panokset kovenee.

15.9.2015. Tiistai. Ohjelma: kevyt viiden kilsan hölökkä.

Se on syksy ny. On kylmä. Taivaalta sataa mujua. Ilma muistuttaa somessa raivoavaa maahanmuuttokeskustelua: helvetin ikävää. On siis oikea aika piristyä. Miettiä kauden tavoitteita. Suunnitella projektille jatkoa. Laittaa ryhävalas taas liikkumaan.

Maalin miettiminen oli itseasiassa aika helppoa. Rima asetetaan toiseen päivään kesäkuuta 2016. Silloin ryhävalaan mallinen mies aikoo lyllertää Tukholmassa maratonin. Elämänsä ensimmäisen. Aikaa on silloin kulunut noin vuosi nilkkavammojen jälkeen juoksun aloittamisesta.

Valmistautuminen alkaa. Nyt.

Ryhävalaan mallinen mies käy sateessa lönkyttelemässä leppoisan vitosen.  

Avaa näköradion.

Katsoo asiaan liittyvän dokumenttielokuvan: Juokse tai kuole.

Mielenhäiriö.

11.9.2015. Perjantai.  Ohjelma: 60min longboardin testausta ja 40min polkupyörällä.

Mies eksyi interwebissä. Ei aikuisviihdesivuille. Youtubeen. Sieltä näki longboarding videoita. Miten vaivattomasti nuo viileät nuoret surffitukat tuulessa hulmuten laskettelivatkaan Kalifornian auringossa. Ryhävalaassa syttyi kipinä. Halu olla vapaa. Liikkua kevyesti asfaltilla surffaten. Hetkeäkään epäröimättä mies hankkii itselleen uuden kulkupelin. Keski-iän kriisi -tätäkö se sitten on?

Aamu. Kello on seitsemän. Ulkona on helvetin kylmä. Pipo päähän, lauta kainaloon ja ulos. 

Kalifornia on kaukana täältä. Onneksi ulkona ei tähän aikaan ole juurikaan muita ihmisiä. Vaivattomuus ja sulavuus ovat kaukaisia haaveita. Ryhävalaan mallisen miehen liikkeistä tulee mieleen lähinnä raajaton virtahepo kerroskiisselissä.

Oppimiskokemus on melkoinen. Pullukka ottaa sellaisen näennäisen sulavan navakan potkun. Lauta jatkaa määrätietoisesti matkaansa eteenpäin suuntaan A. Mies keräilee tavaroitaan paikasta B ja itseään paikasta C. Rusakot nauravat äänekkäästi pusikoissaan. Kontrollia on yhtä paljon kuin Viitasaarelaisella sahurilla Tallinnan laivan karaokessa. Vauhtia ei. Otsaan kasvaa mellevä Turku.

Ryhävalaan mallinen mies kaivaa itsestään hakkapeliittojen jälkeläiselle ominaista typeryyden ja sisun kaltaista olotilaa. Matka jatkuu. Pää punertaa. Miehen ja laudan ohella päättömästi sinkoilevat myös kirosanat. Pään lisäksi painetta alkaa kertyä myös jalkoihin. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Maaliin on päästävä. Mies on oman elämänsä Kummelihahmo.

Viimeinen kilometri kymmenestä alkaa muistuttaa epämääräisesti eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Viimeiset sadat metrit tuntuvat jo melkein sujuvilta. Miksi maailma ei voi olla täynnä loivia alamäkiä?

Ryhävalaan mallinen mies on kahden vaiheilla. 

Päättää kuitenkin antaa laudalleen uuden mahdollisuuden.

Ehkä.

Youtubea ei enää avata.

Interwebin räjäyttämistä harkitaan.

2010 ja nyt taas.

30.8.2015. Sunnuntai. 

Ohjelma: venyttely ja epämääräinen palauttava hölkkä.

H-hetki: eilen.

Ryhävalaan mallinen mies osallistui juoksutapahtumaan. Midnight run. Kymmenen kilometriä mukulakiviä ja asfalttia. Toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2010. Motivaatio on vaihtunut: silloin ryhävalas yritti juoksemalla tehdä vaikutuksen naiseen, 2015   itseensä. Ensimmäisen onnistumisesta ei jälkeenpäin ole ollut puhetta. Tänä vuonna onnistui.

Tapahtuma alkoi torstaina. Läskiämpäri kävi urheilijoiden keskeltä (alan liikkeessä) noutamassa starttipaketin: Juoksupaita (mallia makkurinkuori), ajanottosiru (kettumaista, ei pysty huijaamaan tuloksissa), risteilylahjakortti (ilmeisesti palauttelutarkoitukseen) ja ranneke, johon rohkaisevasti pitää kirjoittaa lähiomaisen puhelinnumero. Kaulukset ylös, huppu päähän, lasit silmille, katse maahan ja helvetin nopeasti kaupasta ulos.

Juoksupäivä. Metro on täynnä juoksupaitaisia urheilijoita. Siellä joukossa istuu myös ryhävalaan mallinen mies. Katse on tiukasti lattiassa. Ihmisvirrassa kohti lähtöaluetta. Vuonna 2010 juoksemassa oli 2498 ihmistä, ryhävalas ja nainen. Tänä vuonna osallistujia oli 11998 urheilijaa, ihmismäärästä silminnähden järkyttynyt pumpukka ja se sama urheilijanainen (tosin nyt sitä ei näkynyt. Harmi.). Paljon tuttuja. Sellaisia urheilevia. Samaan lähtöryhmään osui ainakin viisi ystävää vuosien varrelta. Miehen olo helpottuu. Tutut kasvot piristävät.

Lähtöalue: On alkujumppaa, konemusiikkia, hyppiviä ja verrytteleviä urheilijoita. Juontajat kuulostavat piripäiseltä MC Kanalta. Keskellä seisoo ryhävalaan mallinen mies. Kasvot ovat kalpeat. Olo on kuin lumiukolla sauna-Timon luona kylässä. Ystävät pelastavat. Kuulumisia vaihdellessa tynnyrikin rentoutuu. Ihmismassat lähtevät liikkeelle laumoittain. Sopulit juoksevat samaan tapaan alas kallioilta.

Juoksu alkaa. Hämmästynyt mies huomaa selkien tulevan vastaan. Kevyttä ja helppoa. Outoa. Matkan varrella on järjestettyä ohjelmaa: kuorolaulua, bändejä, sambaa ja dj. Paras ohjelmanumero oli pieni Darth Vader huitomassa hölkkääjiä lasermiekalla (epäilen, että tätä ei ollut etukäteen järjestetty). Paksukainen huomaa nauttivansa kaikesta. Ruuhkaan juuttuminen tai ohi pyyhältävät teräsmummelit eivät haittaa. Juomapisteille tosimies ei vaivaudu (ei jaksa jonottaa).

Mies kiristää vauhtia. Viimeinen kilometri on nopein. Loppuaika 59.40. Sekunnilleen sama kuin 2010. Ryhävalas on kuitenkin hyvävoimaisempi kuin silloin. Tyytyväisyys paistaa pyöreiltä kasvoilta.

Lopputankkaus. 2010 se hoidettiin oluella. Nyt urheilujuomalla.

Metrolla mummolaan.

Tuhisevan pojan viereen nukkumaan.

Isä on maalissa.

Isä on onnellinen.

Ensi vuonna ehkä uudelleen.

Rakkaudesta.

17.8.2015. Tiistai. Ohjelma 2x25km fillarilla

Kesä on lopuillaan. Sinäkin palaat takaisin arkiseen aherrukseen. Senkin höpönassu. Otat autosi, polkupyöräsi, rullaluistimesi tai sitten vain kävelet.  

Varsinkin iltapäivästä siinä neljän maissa olet yksin liikenteessä. Puhu kultaseni ihmeessä siihen kännykkään. Pelaa kaikkia mahdollisia pelejä. Päivitä liikkeesi somessa. Kunhan vain tuijotat keskittyneesti siihen ruutuun.

Ota parhaat ystäväsi mukaan. Menkää söpöliinit kaikilla teillä vierekkäin. Täyttäkää kaistat. Jutelkaa. Chattailkaa. Ottakaa ajaessanne/pyöräillessänne/luistellessanne/tepsuttaessanne mahdollisimman paljon selfieitä, belfieitä ja muita elfie -loppuisia asioita. Muistakaa, että suoraan meneminen on syntiä ja poukkoilkaa mahdollisimman paljon laidoilta toiselle. Olette ihania.

Pyöräilijät ja luistelijat. Te söpöliinit. Kypärät kannattaa jättää hyllylle. Kampaukset menevät pilalle jos sellaista käyttää. Piilottakaa mussukat kaikki valot, heijastimet ja vastaavat muodittomat vermeet mahdollisimman pitkälle. Egonne näkyvät hirvittävän kauas myös kuolleista kulmista ja seinien takaa. 

Ja kaikki kullanmurut liikennevälineestä riippumatta muistakaa, että teillä on aina kiire. Punaisena palavat liikennevalot ovat vasta kehotus vauhdin hiljentämiseen. Älkää missään nimessä sopeuttako vauhtianne muuhun liikenteeseen tai käsillä olevaan tilanteeseen. Te olette kuolemattomia. Väistämisvelvollisuus on aina muilla. 

Ja hanipuppelit. Olkaa äkäisiä. Vika ei ole koskaan teidän. Syyttäkää aina muita. Näyttäkää käsimerkkejä. Huutakaa ja vittuilkaa. Tönikää vähän. Ei ketään kuitenkaan satu. Jos joku vähän pelästyy, niin se on ruusunpunainen oppimiskokemus.

Rakastan teitä kaikkia. Myös tänään heittäydyttyäni kolmesti pyöräni kanssa kyljelleen väistäessäni. Selvisin naarmuilla. Onneksi.

Tai sitten.

Olkaa varovaisia.

Kiinnittäkää huomiota ympäristöönne.

Varatkaa riittävästi aikaa matkaanne.

Menkää sääntöjen mukaan.

Kunnioittakaa muita liikkujia.

Siellä on paljon pieniä koululaisia.

Jokainen aiheutettu lööppi on liikaa.

Sananen metsästyksestä.

4.8.2015. Tiistai. Ohjelma 2x70min palauttava fillarilenkki.

Jarmolla oli ollut paska lauantai. Töissä oli mennyt kaksi tuntia yli. Vaimo oli juonut miestään odotellessa piilopullon sukkalaatikosta. Oltiin huudettu ja heitelty tavaroita. Lopulta Jarmo oli suutuspäissään lähtenyt ovesta ulos. Hakenut autotallista virvelin, hypännyt Audiinsa ja kurvannut kadulle. Kalastus rentouttaa. Jarmo ajatteli vievänsä saaliiksi saamansa toutaimen vaimolleen, niin kaikki olisi taas hyvin. Vanhankaupunginkoski on Helsingin paras kalastuspaikka. Jalka painoi kaasua entistä kovempaa. 

Tekniikan museon kohdalla näkökentässä vilahti jotain. "Se on saatana hirvi!" Jarmon sisäinen metsästäjä heräsi. Auto kääntyi nopeasti kuin poliitikon jumpperi. Hirvenperkele ehti kuitenkin väistää ja kadota horisonttiin. Jarmo joutui tyytymään kalastukseen. Pari tuntia myöhemmin suuri metsästäjä nähtiin kotiovellaan kalapuikkopaketti kourassa.

------

Westendin kaupunkihaltioihin kuuluva Pirjo-Mirabel Romppainen oli elämänsä ensimmäisessä larpissa. Partiointia oli takana nyt kaksi tuntia. Jousipyssy oli viritetty. Aistit tutkivat ympäristöä äärimmäisen keskittyneesti ja tarkkaan. Lähistöllä tiedettiin liikkuvan lukuisia villipetoja. Länsi-Tapiolassa saalisti verenhimoinen örkkiheimo. Lisäksi Otaniemen asperger-teknomaagit tekivät ryöstöretkiä Westendin valtakuntaan.  

Yhtäkkiä lähistöltä kuului kirskuvaa, rullaavaa ääntä ja agressiivista puuskutusta. Ääni läheni. Tuli suoraan kohti. "Möhköfantti!" Pirjo-Mirabel pelästyi, kääntyi äänen suuntaan ja laukaisi aseensa. Nuoli singahti matkaan. Jännityksestä johtuen saalis jäi tällä kertaa kuitenkin kaatamatta. Westendin kaupunkihaltiat jatkoivat partiointiaan. Hetken päästä kuitenkin jano yllätti ja urheat partioitsijat siirtyivät jousineen sisätiloihin ansaitulle chai-latte -juomalle.

------

Ryhävalaan mallinen mies jatkoi lenkkiään. Päätti ensi tilassa investoida soittokelloon, huomioliiviin, valoihin, haarniskaan ja kaikkiin muihinkin mahdollisiin huomio- ja suojavarusteisiin.

Pyöräily öisen Helsingin kaduilla on vaarallista.

Se ei johdu monikulttuurisuudesta.

Loma.

28.7.2015. Tiistai. Ohjelma: 70min luistelua.

Lomaisa aamu. Kahvikuppi. Aamutelkkuria. Ryhävalaan mallinen mies avaa pitkästä aikaa sähköpostinsa. Työvuorolista. Mies tutkii taulukkoa. Mitäs helvettiä? Huomenna on työpäivä. Jahas, loma on näemmä loppu. Mihin aika on mennyt? Mitä tällä lomalla on tapahtunut? Olenko muka tehnyt mitään? 

Mies tutkii päiväkirjaansa. Toteaa läskin liikkuneen sairasloman loputtua melkolailla paljon. 

Tilastoja: 28 päivää. 30 urheiluharjoitusta. 31 tuntia liikuntaa. Pyöräilyä, juoksua, luistelua, joogaa ja uintia. Ei pallopelejä. Siksi mies lienee nivelistään edelleen ehjä.

Aika hurjaa. Tällaiseen rytmiin on viimeksi pystytty 19 vuotta ja 30 kiloa sitten. Pullukka on tyytyväinen itseensä. Urheilusta on tullut taas osa arkea. Tällä kertaa hyvällä tavalla. Se on nimittäin hauskaa. Jopa se joogaaminen. Komediaa ehkä, mutta ehdottomasti hauskaa.

On psyykkisesti ja fyysisesti ehjempi olo kuin aikoihin.

Tästä on hyvä jatkaa.

Asettaa tavoitteita ensi kaudelle.

Huomenna menen pyörällä töihin.

Treffivinkki.

Lauantai. 25.7.2015. Ohjelma: 75min lenkki juosten.

Oletko sinkku? Tuntuuko treffiseuran löytäminen haastavalta? Et oikein tiedä miten saada kontaktia toiseen ihmiseen? Älä huoli. Ryhävalaan mallisen miehen vinkeillä onnistut! Seuraat vain seuraavia helppoja ohjeita:

1.) Unohdat sosiaalisen median treffihärpäkkeet. Laitat koneen ja puhelimen kiinni. Päätät lähteä lenkille. Mieluiten juosten. 

2.) Survot itsesi mahdollisimman ihonmyötäisiin hölkkävermeisiin. Atleetit herättävät kunnioitusta ja ihailua. Ryhävalaan malliset miehet sääliä ja hoivavietin. Win-win.

3.) Juokset niin saatanan tavalla. Hikoilet kuin Martti Ahtisaari saunassa. Hiki kastelee vaatteet. Jalo vartalosi huokuu testosteronia. 

4.) Et häpeile syljen eritystä. Se kuuluu asiaan. Et katso ympärillesi. Räit koko ajan sokeasti joka suuntaan. Keravalaisista teineistä perjaitai-iltaisin voi ottaa mallia.

5.) Liikennevalojen paikkeilla pysähdyt puuskuttamaan. Saatat hyvinkin tuntea koputuksen olkapäälläsi: "Hei sä räkäisit just mua jaloille." Olet nyt hengästynyt ja punainen rasituksesta ja häpeästä. Puuskutat. Rahisevan hengityksen seasta saat sanotuksi: "Sori... ..mä... en.. huomannu.. oon.. aika puhki.." Katseet kohtaavat. Sääli ja kunnioitus täyttävät kanssalenkkeilijän epäuskoisen ilmeen. "Tota. Voinks mä korvata tän jotenkin? Tarjoon vaikka kahvin. Onk sulla paljon vielä lenkkiä jäljellä (joka solullasi toivot urheilusuorituksen olevan loppumetreillä)?" Toinen ei saa hämmennykseltään kuin nyökättyä.

6.) Hölkkäätte kahvilaan. Ostatte limpparit. Keskustelette urheilusta ja elämästä. 

Tehtävä suoritettu.

Vuori.

16.7.2015. Torstai. Ohjelma: intervalli portaissa 10x70.

Portaat. Saatanan keksintö manalan tulisimmista syövereistä. Jos ihminen olisi luotu käyttämään portaita, niin hissiä ei olisi ikinä keksitty. Kyllä: Tänään oli vuorossa porrastreeni. Ensimmäinen sellainen sitten vuoden 1995. Eilinen 50km fillarilla sujui kevyesti. Läski ajatteli omaavansa peruskunnon. Tyhmä.

Kymmenen kertaa 70 askelmaa. Viiden jälkeen pieni tauko. Koko ajan täysiä. Ensimmäinen nousu tuntuu hyvältä. Jalat tikkaavat, nilkat kestävät. Olo on mainio. Toinen sarja on vielä ihan kiva (eli ei sinne päinkään). Kolmas alkaa tuntua jo pahalta. Viides menee ihan sumussa. Tauolla ryhävalaan mallinen mies tankkaa vettä. Mitäköhän tästä tulee? 

Paikalle tulee muitakin. Oikeita urheilijoita. Sellaisia ärsyttävän kiillotettuja atleetteja. Kontrasti on melkoinen. Toiset viisi sarjaa: kiroilua, gallonittain hikeä, maitohappoa ja pulssi kuin piripäisellä oravalla. Samaan aikaan nuo trimmatut pitkäjäseniset ihmismansikat kirmaavat portaikossa kuin nuoret vuorikauriit pepsodent -hymyt jähmeillä kasvoillaan. Mies ei sitä näe. Silmissä sumenee ja taju meinaa lähteä. 

Juomapullo tyhjäksi ja palauttavalle hölkälle. Ihme kyllä pullukka säilyi tajuissaan. Olo paranee nopeasti. Pian jo hymyilyttää.

Tämän tehdään uudestaan.

Ehkä sitä peruskuntoa sittenkin on. Se pitää vaan kaivaa esille.

Kenguru.

12.6.2015. Sunnuntai. Ohjelma 2x30min VL luistimilla 

Ilta. Läski liikkuu luistimilla autiossa lähiössä. Pää tyhjenee vauhdin lisääntyessä. Tempo otetaan Exodus -orkesterin biisistä. Nyt ei lauleta. Keskitytään maksimaaliseen vauhtiin. Hiki virtaa. Laardin alla olevat lihaksentapaiset pallerot tekevät töitä. 

Yhtäkkiä näkökentässä vilahtaa hahmo. Refleksit toimivat. Ryhävalaan mallinen mies osoittaa hämmästyttävää, gasellimaista ketteryyttä loikatessaan näennäisen sirosti tien sivuun.

Mies ei näe elämänsä vilahtavan kuvina silmiensä edessä. Silmät tulkitsevat kolarikumppania: lastenvaunut, lenkkeilijä, Paavo Väyrynen, Hakkaraistepi jatkojen jälkeen, kenguru ja koira. Oikea vastaus on rusakko. Ei edes jättimäinen lähiöiden yksisilmäinen kaatisrusakko. Tavallinen saatanan pupujussi. 

Katse kääntyy kohti oletettua laskeutumispaikkaa. Tossahan on tollainen metallinen tolppa. Pirusti pusikkoa ja pari pikku puuta. Bonussektorina oja. Kivakikiva. Mies päätyy kylki edellä tolppaan ja siitä ojaan. Hupsistasaatana.

Näkikö kukaan? Ensimmäinen reaktio ojasta noustessa. Mies katselee ympärilleen. Toteaa tien tyhjäksi. Nyppii risut vaatteistaan ja parrastaan. Luistelee pois paikalta. Ei katso taakseen.

Rusakko nauraa pusikossa.

Siitä ryhävalaan mallinen mies on varma.

Aamu.

8.6.2015. Keskiviikko. Ohjelma: joogahenkinen venyttely, 60min VL luistimilla.

Ryhävalaan mallinen mies potee aamujäykkyyttä. Valitettavasti ihan vääristä paikoista. Epätoivon hetkellä tehdään usein omituisia ratkaisuja. Tällä kerralla kokeillaan joogaa. Tai ainakin jotain sinnepäin. Mies on aikoinaan kuntoiluinnostuspäissään hankkinut jumppamaton. Vihreän ja kukallisen. Matto on söpö. Mies vähemmän.  

Musiikki soi. Kukallinen matto löytää paikkansa olohuoneen lattialta. Buddhapatsaan mallinen ihminen ottaa paikkansa matolta ja aloittaa. Mies on kuullut joogan olevan seesteistä. Tasapainottavaa. Valaisevaa. Siinä ihminen saavuttaa harmonian...

Paskat. Mies runnoo itseään asennosta toiseen. Yrittää muistaa hengittää. Ei veny. Ei taivu saatana yhtään mihinkään. Harmonia on yhtä lähellä kuin maailmanrauha. Harjoitus tuntuu kestävän pienen ikuisuuden.

Gurut ovat rauhallisia veijareita. Sitä ryhävalaan mallinen mies ei enää ihmettele. Tässä nimittäin kärsivällisyys lienee se eniten kehittyvä asia. Mies ei kuitenkaan aio luovuttaa. Kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Elämän ei pidä olla liian helppoa. Muuten sitä ei arvosta. 

Ehkä se liikkuvuus tästä kehittyy.

Jos ei pää räjähdä ennen sitä.

Klassikko.

5.7.2015. Sunnuntai. Ohjelma: 20km luistimilla.

Täydellinen ilma. Ryhävalaan mallinen mies luistelee musiikin pauhatessa. Kolinaa ja kiroilua. Teinipoika kaatuu mopedillaan tantereeseen. Ensiapua tarvitsee onneksi ainoastaan kulkuneuvo. Yhdessä riuhdotaan kulkuväline tienreunaan. Juniori kiittää. Mies jatkaa hymyillen matkaansa. Vauhti kiihtyy. Laulu alkaa. Maailman pahuus katoaa takaraivosta.

Ylämäessä lihakset tekevät töitä. Liike tuntuu sulavammalta nousun edetessä. Tuuli vilvoittaa mukavasti. Liian mukavasti. Ilmavirta on melko voimakas. Tauskit plompsahtelevat tuulessa. Hetkinen. Mies näkee silmissään lakanahousut tunturin laella. Pysähtyy. Kokeilee housujaan. Reikä. Massiivinen lakanakanjoni hanurista polvitaipeeseen. Ajaton klassikko.

Viimeisen kymmenen kilometriä ryhävalaan mallinen mies elää oman elämänsä sketsisarjaa. Punaiset tähtibokserit viihdyttävät kanssaliikkujia. Loistavat kilpaa naaman värityksen kanssa. Mies ei enää laula. Loppumatka tullaan vauhdilla. Hymyt ovat herkässä.

Ensi kerralla väljemmät housut.

Ryhävalaan mallinen mies oppii virheistään.

Suihku

30.6. 2015. Ohjelma: 30km rullaluistimilla.

Kesä. Kesäkuun viimeisen päivän kunniaksi taivaalla aurinko. Ryhävalaan mallinen mies otti kipsin pois kädestään. Hirtti luistimet jalkaansa. Kirmasi ulos helteeseen kuin Kontulalainen lottovoittaja terassille. Musiikki täysille. Urku auki. Tavoitteena kahdenkymmenen kilometrin reipas lenkki.

Jalat toimivat. Pää tyhjenee. Kaikki maailman pahuus unohtuu pienten pyörien viedessä miestä eteenpäin. Tuntuu hyvältä. Pullukka havaitsee olevansa elämänsä kunnossa. Päättää tehdä ylimääräisen vitosen lenkin. Virhe.

Ryhävalaan mallinen mies huomaa eksyneensä syntiseen itä-Helsinkiin. Jalat hapottavat. Miten täältä pääsee pois? Kaikki kadut päättyvät työmaahan tai umpikujaan. Viisi kilometriä muuttuu kymmeneksi. Lopulta maitohappoa tursuava wannabe-urheilija löytää kotiinsa. Riisuu läpimärät vaatteensa. Lollahtaa suihkukaappiin.

Lenkin jälkeinen suihku on ihmisen parasta aikaa. Virtaava vesi puhdistaa. Ryhävalaan mallinen mies nauttii olostaan. Euforia keskeytyy. Ovikello soi. Nopea reaktio. Ovi aukeaa ennen aivotoiminnan alkamista.

Oven takana seisoo tyylikkäästi pukeutunut pari Vartiotornit käsissään. Aika pysähtyy. Pariskunnan kasvojen lihakset järjestyvät uuten järjestykseen. Samaan aikaan mies tajuaa pyyhkeen olevan edelleen kylpyhuoneen naulakossa. Katseet kohtaavat. Vartiotorni lerpattaa. "Terve. Teillä oli jotain lehtiä siinä." Ovi sulkeutuu rappukäytävän puolelta. Kahvitarjoilu jää odottamaan ensi kertaa. Sitä tuskin tulee.

Ensi kerralla mies muistanee sen pyyhkeen.

Sisupuukko.

2.3.2015. Maanantai. Ohjelma: 2x70min pyörälenkki.

Kevät. Pyöräilykauden aloitus. Ryhävalaan mallinen mies vaihtaa ajopeliinsä renkaat. Luottaa säätöjen olevan kohdallaan. Virhe. Typerä virhe.

Aamu. Kello on viisi. Makkarakuorihenkinen ajoasu on päällä. Mies näyttää juuri norsun nielaisseelta pythonilta. Onneksi tähän aikaan kukaan ei liiku ulkona. Saattaisivat raukat pelästyä.

Mies polkee. Liikkuu nopeasti kuin mummo rollaattoreineen umpihangessa. Hiki virtaa. Katupöly tuntuu pahalta. Kuin olisi ottanut poskeen bussilta. Pohjois-Helsinki kaikuu kirosanoja. Kuuden kilometrin jälkeen jalat ovat hapoilla. Tuska on valtava. Onko kunto todella näin huono?

Mies pysähtyy. Tutkii polkupyöräänsä. Huomaa jarrujen olevan päin helvettiä. Jarrupala on ollut koko matkan vanteessa kiinni. Suusta tulvahtaa ulos muutama kirosana lisää. Koiran ulkoiluttaja vaihtaa toiselle puolelle katua. 

Mies kiskoo jarrun irti. Matka jatkuu. Vahinko on jo tapahtunut. Jaloissa polttelee. Kipu on sietämätön. Maaliin päästään hämärän rajamailla.

Jos olisi Sisupuukko, niin mies puukottaisi sillä itseään naamaan. 

Paluumatkalla sataa vettä. 

Jäinen tihku kuorii ihon naamasta.

Huomenna harrastan sisälajeja.

Valentin.

12.2.2015. Torstai. Ohjelma: Kävely 2h 30min.

On olemassa viidenlaista kävelyä: 

1.) Baarista kotiin -katkokävely. Suoritetaan valomerkin jälkeen baarista kotiin. Näennäisesti suorinta tietä (olen joskus kävellessäni kotiin uinut Lauttasaaresta Keilaniemeen, koska se oli suorin tie). Tätä en ole yli vuoteen harrastanut. Treenin jälkeiset aamut olivat yleensä pahoja.

2.) Kärrykävely. Otetaan lapsi. Puetaan sitä puoli tuntia. Vaihdetaan vaippa. Puetaan puolituntia. Survotaan rattaisiin. Kävellään. Lapsi huutaa. Hanskat, pipot, lelut ja hermot putoilevat. Lopulta mennään bussilla. Käy enemmän henkisestä harjoituksesta.

3.) Sauvakävely. Tuulipuku. Neonvärinen hikinauha. Vyölaukku. Korvalaput. Sauvakävelimet. Naamalle väännetty vahamaisen jähmeä hymy. En kehtaa muualla kuin töissä. On kuulemma hyvää liikuntaa. Sen lisäksi: Jos ihmiselle annetaan sauvat, niin pitää antaa myös sukset. Muuten on epistä.

4.) Urheilukävely. Heilutetaan persettä. Hankitaan lonkkavika. Oksennetaan. 

5.) Hyötyliikunta. Sitä kokeilin tänään. Lähdin kävelemään töistä kotiin. Oli liukasta. Ensimmäiset 5km oli kivaa. Sitten pissatti. Hikoileva ryhävalas otti sivuaskeleen otsakuplansa kanssa Tapiolan Stokkalla. Erottui erikoistalousalueen ihmisistä punakkuuden lisäksi hienhajullaan. Alkoi tuulla. Hymy hyydähti. Munkkiniemen haminoilla alkoi sataa vettä. Sade yltyi. Aurinko laski. Haagan takana läski luovutti. Kaksi ja puoli tuntia riitti. 

Kunnioitus kävelijöitä kohtaan lisääntyi.

Ensi kerralla juoksen tai ajan pyörällä.

Maali.

1.2.2015. Sunnuntai. Ohjelma: Lepo.

Nilkka on kunnossa. On tullut aika asettaa tavoitteet kuluvalle vuodelle. Määrittää missä läski liikkuu. Tavoitteita on useampia. Pallopelejä ei ole listalla. Hullu voin olla, mutta en tyhmä.

Tavoite 1. Osallistun kalpamiekkailun sm-kisoihin. Aika: 9.-10.5. Haasteet: pitäis vissiin osallistua johonkin kisaan myös ennen sitä. Ja saada jokunen ottelu alle. Tulostavoite: säilyä hengissä.

Tavoite 2. Helsinki city run. Ryhävalas löllyy puolimaratonin. Aika: 16.5.2015. Haasteet: täähän on saatana viikko tosta edellisestä. Tavoite: hymyillä.

Tavoite 3. Triathlonin olympiamatka. Käsipohjaa ja kuviokelluntaa, vispausta ja lopuksi vyöryntää lenkkareilla. Aika: kesä-heinäkuun vaihde. Haasteet: pitää itsensä ehjänä puoli vuotta. Tavoite: päästä maaliin kantamatta.

Tavoite 4. Rantamaraton. Pieni askel Lasse Virenille, minulle Mount Everest. Aika: 19.9.2015. Haasteet: Onhan se nyt ihan jäätävän pitkä matka. Tavoite: päästä asettamaan onnistuneen suorituksen jälkeen uusia tavoitteita.

Siinä ne nyt on. Ruudulla. Tuijottavat vahingoniloisesti virnistellen. 

Silmät kiinni.

Suu auki.

Kädet koukkuun.

Rinta kaarelle.

Kohti uusia pettymyksiä.

Tai maalia.

Aikahyppy.

21.1.2015. Keskiviikko. Ohjelma: Kivunsekainen lepo, buranaa ja venyttelyä.

Tiistai-ilta. 18.45. Töölön kisahalli. Miekkailutreenit. Ensimmäiset sellaiset sitten viime talven (sitä ennen taukoa olikin hätäiset kymmenen vuotta). Jännitystä ilmassa. Kestääkö nilkka? Entä pää? Maltanko ottaa tarpeeksi rauhallisesti?

Aikahyppy. Samat naamat kuin vuosi sitten. Ja kymmenen vuotta sitten. Ja kaksikymmentä. Hymyjä. Tervehdyksiä. Ystäviä. Parhaasta päästä. Jännitys vaihtuu odotukseksi. 

Alkulämmittely sujuu leppoisasti. Jalka kestää. Olo rentoutuu.

Ensimmäinen lajiharjoitus. Jalkatyö. Noin kolmen minuutin jälkeen jalat menevät helvetilliseen kramppiin tai johonkin muuhun vastaavaan murhakuppaan. Se siitä rauhallisuudesta sitten. Toisaalta tuntuu kuitenkin hyvältä. Liikeradat ovat edelleen oikeita ja nilkka tuntuu kestävän rasituksen. Jos joku katsoisi salin ovesta, niin näkisi kun lihava mies liikkuu sulokkaasti kuin balettia tanssiva norsu.

Jalkatyön jälkeen läskiä sullotaan makkarankuoreen nimeltä miekkailupuku. Kypärä päähän ja ottelemaan. Mihinkään en osu. Koordinaatio on hukassa. Tasapainoa ei ole. Pää tietäisi mitä tehdä, mutta lihakset eivät reagoi. Hiki virtaa kuin vesi Niagaran putouksilla. Hauskaa on silti. Viisi ottelua. Vahingossa voitan niistä kolme. 

Olen palannut kotiin.

Tämä ei jää tähän.

Pariin päivään en varmaan pysty kävelemään, mutta se ei haittaa.