Aamu.

8.6.2015. Keskiviikko. Ohjelma: joogahenkinen venyttely, 60min VL luistimilla.

Ryhävalaan mallinen mies potee aamujäykkyyttä. Valitettavasti ihan vääristä paikoista. Epätoivon hetkellä tehdään usein omituisia ratkaisuja. Tällä kerralla kokeillaan joogaa. Tai ainakin jotain sinnepäin. Mies on aikoinaan kuntoiluinnostuspäissään hankkinut jumppamaton. Vihreän ja kukallisen. Matto on söpö. Mies vähemmän.  

Musiikki soi. Kukallinen matto löytää paikkansa olohuoneen lattialta. Buddhapatsaan mallinen ihminen ottaa paikkansa matolta ja aloittaa. Mies on kuullut joogan olevan seesteistä. Tasapainottavaa. Valaisevaa. Siinä ihminen saavuttaa harmonian...

Paskat. Mies runnoo itseään asennosta toiseen. Yrittää muistaa hengittää. Ei veny. Ei taivu saatana yhtään mihinkään. Harmonia on yhtä lähellä kuin maailmanrauha. Harjoitus tuntuu kestävän pienen ikuisuuden.

Gurut ovat rauhallisia veijareita. Sitä ryhävalaan mallinen mies ei enää ihmettele. Tässä nimittäin kärsivällisyys lienee se eniten kehittyvä asia. Mies ei kuitenkaan aio luovuttaa. Kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden. Elämän ei pidä olla liian helppoa. Muuten sitä ei arvosta. 

Ehkä se liikkuvuus tästä kehittyy.

Jos ei pää räjähdä ennen sitä.