Vuori.

16.7.2015. Torstai. Ohjelma: intervalli portaissa 10x70.

Portaat. Saatanan keksintö manalan tulisimmista syövereistä. Jos ihminen olisi luotu käyttämään portaita, niin hissiä ei olisi ikinä keksitty. Kyllä: Tänään oli vuorossa porrastreeni. Ensimmäinen sellainen sitten vuoden 1995. Eilinen 50km fillarilla sujui kevyesti. Läski ajatteli omaavansa peruskunnon. Tyhmä.

Kymmenen kertaa 70 askelmaa. Viiden jälkeen pieni tauko. Koko ajan täysiä. Ensimmäinen nousu tuntuu hyvältä. Jalat tikkaavat, nilkat kestävät. Olo on mainio. Toinen sarja on vielä ihan kiva (eli ei sinne päinkään). Kolmas alkaa tuntua jo pahalta. Viides menee ihan sumussa. Tauolla ryhävalaan mallinen mies tankkaa vettä. Mitäköhän tästä tulee? 

Paikalle tulee muitakin. Oikeita urheilijoita. Sellaisia ärsyttävän kiillotettuja atleetteja. Kontrasti on melkoinen. Toiset viisi sarjaa: kiroilua, gallonittain hikeä, maitohappoa ja pulssi kuin piripäisellä oravalla. Samaan aikaan nuo trimmatut pitkäjäseniset ihmismansikat kirmaavat portaikossa kuin nuoret vuorikauriit pepsodent -hymyt jähmeillä kasvoillaan. Mies ei sitä näe. Silmissä sumenee ja taju meinaa lähteä. 

Juomapullo tyhjäksi ja palauttavalle hölkälle. Ihme kyllä pullukka säilyi tajuissaan. Olo paranee nopeasti. Pian jo hymyilyttää.

Tämän tehdään uudestaan.

Ehkä sitä peruskuntoa sittenkin on. Se pitää vaan kaivaa esille.