Kenguru.

12.6.2015. Sunnuntai. Ohjelma 2x30min VL luistimilla 

Ilta. Läski liikkuu luistimilla autiossa lähiössä. Pää tyhjenee vauhdin lisääntyessä. Tempo otetaan Exodus -orkesterin biisistä. Nyt ei lauleta. Keskitytään maksimaaliseen vauhtiin. Hiki virtaa. Laardin alla olevat lihaksentapaiset pallerot tekevät töitä. 

Yhtäkkiä näkökentässä vilahtaa hahmo. Refleksit toimivat. Ryhävalaan mallinen mies osoittaa hämmästyttävää, gasellimaista ketteryyttä loikatessaan näennäisen sirosti tien sivuun.

Mies ei näe elämänsä vilahtavan kuvina silmiensä edessä. Silmät tulkitsevat kolarikumppania: lastenvaunut, lenkkeilijä, Paavo Väyrynen, Hakkaraistepi jatkojen jälkeen, kenguru ja koira. Oikea vastaus on rusakko. Ei edes jättimäinen lähiöiden yksisilmäinen kaatisrusakko. Tavallinen saatanan pupujussi. 

Katse kääntyy kohti oletettua laskeutumispaikkaa. Tossahan on tollainen metallinen tolppa. Pirusti pusikkoa ja pari pikku puuta. Bonussektorina oja. Kivakikiva. Mies päätyy kylki edellä tolppaan ja siitä ojaan. Hupsistasaatana.

Näkikö kukaan? Ensimmäinen reaktio ojasta noustessa. Mies katselee ympärilleen. Toteaa tien tyhjäksi. Nyppii risut vaatteistaan ja parrastaan. Luistelee pois paikalta. Ei katso taakseen.

Rusakko nauraa pusikossa.

Siitä ryhävalaan mallinen mies on varma.