20.9.2015. Sunnuntai. Ohjelmassa 8km lenkki vähän edellisiä kovempaa.
Ryhävalaan mallisella miehellä oli paska aamu. Yö oli jostain syystä nukuttu huonosti. Kahvi oli loppu. Kämpässä näytti räjähtäneen pommi. Elämässä tuntui olevan liikaa aikatauluja. Uutiset ja sosiaalinen media oli täynnä toinen toistaan messevämpää pippelöintiä liittyen talouteen ja maahanmuuttajiin. Lyhyesti sanottuna maailma oli astetta tavanomaisempaa vinommassa.
Ohjelmassa oli lenkki. Ainakin aurinko paistaa. Sitä mies oli pari päivää sitten toivonut. Ylös, ulos, verkkahousut vinoon ja hölkälle. Helvetinperkeleenperse. Täällähän on kuuma. Missä on räntäsade? Missä luuytimiä vilvoittava myrskytuuli? Kelihän on ihan hyppykuppainen. Täällähän tulee hiki. Miehen ajatukset olivat yhtä niljaisia kuin ruho lenkkivaatteiden alla.
Sitten. Ajatus katkeaa. Ryhävalaan mallinen mies herää ja alkaa nauraa. Mitä helvettiä tässä oikein valitetaan. Okei, kulunut vuosi on ollut melko vahvasti perseestä. Läheisiä on kuollut ja poistunut muutenkin miehen elämästä. Sitä ollaan kuitenkin vahvasti hengissä. Miehellä on mukava asunto. Useampia mielenkiintoisia duuneja ja niissä mahtavia työkavereita. Läskiksi jätkäksi mies jaksaa liikkua yllättävänkin sutjakasti ja on säilynyt varsin terveenä sekä fyysisesti, että henkisesti. Pullukalla on myös poika, joka kutsuu häntä isäksi.
Ajatukset selkenevät. Motivaatio löytyy. Väsymys kaikkoaa. Otsassa kasvanut kikkeli lerpahtaa. Askeleet kevenevät ja vievät miestä eteenpäin. Hakee poikansa luokseen. Pian alkaa armoton Jukka -jalkapallopeli. Mies häviää. Tätäkään peliä ei pelata hänen säännöillään. Hymy pysyy. Maailma on sittenkin hyvä.
Ja onhan ryhävalaan mallisella miehellä myös projekti.
Matkaa maaliin on 1432km