Mielenhäiriö.

11.9.2015. Perjantai.  Ohjelma: 60min longboardin testausta ja 40min polkupyörällä.

Mies eksyi interwebissä. Ei aikuisviihdesivuille. Youtubeen. Sieltä näki longboarding videoita. Miten vaivattomasti nuo viileät nuoret surffitukat tuulessa hulmuten laskettelivatkaan Kalifornian auringossa. Ryhävalaassa syttyi kipinä. Halu olla vapaa. Liikkua kevyesti asfaltilla surffaten. Hetkeäkään epäröimättä mies hankkii itselleen uuden kulkupelin. Keski-iän kriisi -tätäkö se sitten on?

Aamu. Kello on seitsemän. Ulkona on helvetin kylmä. Pipo päähän, lauta kainaloon ja ulos. 

Kalifornia on kaukana täältä. Onneksi ulkona ei tähän aikaan ole juurikaan muita ihmisiä. Vaivattomuus ja sulavuus ovat kaukaisia haaveita. Ryhävalaan mallisen miehen liikkeistä tulee mieleen lähinnä raajaton virtahepo kerroskiisselissä.

Oppimiskokemus on melkoinen. Pullukka ottaa sellaisen näennäisen sulavan navakan potkun. Lauta jatkaa määrätietoisesti matkaansa eteenpäin suuntaan A. Mies keräilee tavaroitaan paikasta B ja itseään paikasta C. Rusakot nauravat äänekkäästi pusikoissaan. Kontrollia on yhtä paljon kuin Viitasaarelaisella sahurilla Tallinnan laivan karaokessa. Vauhtia ei. Otsaan kasvaa mellevä Turku.

Ryhävalaan mallinen mies kaivaa itsestään hakkapeliittojen jälkeläiselle ominaista typeryyden ja sisun kaltaista olotilaa. Matka jatkuu. Pää punertaa. Miehen ja laudan ohella päättömästi sinkoilevat myös kirosanat. Pään lisäksi painetta alkaa kertyä myös jalkoihin. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Maaliin on päästävä. Mies on oman elämänsä Kummelihahmo.

Viimeinen kilometri kymmenestä alkaa muistuttaa epämääräisesti eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Viimeiset sadat metrit tuntuvat jo melkein sujuvilta. Miksi maailma ei voi olla täynnä loivia alamäkiä?

Ryhävalaan mallinen mies on kahden vaiheilla. 

Päättää kuitenkin antaa laudalleen uuden mahdollisuuden.

Ehkä.

Youtubea ei enää avata.

Interwebin räjäyttämistä harkitaan.