2010 ja nyt taas.

30.8.2015. Sunnuntai. 

Ohjelma: venyttely ja epämääräinen palauttava hölkkä.

H-hetki: eilen.

Ryhävalaan mallinen mies osallistui juoksutapahtumaan. Midnight run. Kymmenen kilometriä mukulakiviä ja asfalttia. Toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2010. Motivaatio on vaihtunut: silloin ryhävalas yritti juoksemalla tehdä vaikutuksen naiseen, 2015   itseensä. Ensimmäisen onnistumisesta ei jälkeenpäin ole ollut puhetta. Tänä vuonna onnistui.

Tapahtuma alkoi torstaina. Läskiämpäri kävi urheilijoiden keskeltä (alan liikkeessä) noutamassa starttipaketin: Juoksupaita (mallia makkurinkuori), ajanottosiru (kettumaista, ei pysty huijaamaan tuloksissa), risteilylahjakortti (ilmeisesti palauttelutarkoitukseen) ja ranneke, johon rohkaisevasti pitää kirjoittaa lähiomaisen puhelinnumero. Kaulukset ylös, huppu päähän, lasit silmille, katse maahan ja helvetin nopeasti kaupasta ulos.

Juoksupäivä. Metro on täynnä juoksupaitaisia urheilijoita. Siellä joukossa istuu myös ryhävalaan mallinen mies. Katse on tiukasti lattiassa. Ihmisvirrassa kohti lähtöaluetta. Vuonna 2010 juoksemassa oli 2498 ihmistä, ryhävalas ja nainen. Tänä vuonna osallistujia oli 11998 urheilijaa, ihmismäärästä silminnähden järkyttynyt pumpukka ja se sama urheilijanainen (tosin nyt sitä ei näkynyt. Harmi.). Paljon tuttuja. Sellaisia urheilevia. Samaan lähtöryhmään osui ainakin viisi ystävää vuosien varrelta. Miehen olo helpottuu. Tutut kasvot piristävät.

Lähtöalue: On alkujumppaa, konemusiikkia, hyppiviä ja verrytteleviä urheilijoita. Juontajat kuulostavat piripäiseltä MC Kanalta. Keskellä seisoo ryhävalaan mallinen mies. Kasvot ovat kalpeat. Olo on kuin lumiukolla sauna-Timon luona kylässä. Ystävät pelastavat. Kuulumisia vaihdellessa tynnyrikin rentoutuu. Ihmismassat lähtevät liikkeelle laumoittain. Sopulit juoksevat samaan tapaan alas kallioilta.

Juoksu alkaa. Hämmästynyt mies huomaa selkien tulevan vastaan. Kevyttä ja helppoa. Outoa. Matkan varrella on järjestettyä ohjelmaa: kuorolaulua, bändejä, sambaa ja dj. Paras ohjelmanumero oli pieni Darth Vader huitomassa hölkkääjiä lasermiekalla (epäilen, että tätä ei ollut etukäteen järjestetty). Paksukainen huomaa nauttivansa kaikesta. Ruuhkaan juuttuminen tai ohi pyyhältävät teräsmummelit eivät haittaa. Juomapisteille tosimies ei vaivaudu (ei jaksa jonottaa).

Mies kiristää vauhtia. Viimeinen kilometri on nopein. Loppuaika 59.40. Sekunnilleen sama kuin 2010. Ryhävalas on kuitenkin hyvävoimaisempi kuin silloin. Tyytyväisyys paistaa pyöreiltä kasvoilta.

Lopputankkaus. 2010 se hoidettiin oluella. Nyt urheilujuomalla.

Metrolla mummolaan.

Tuhisevan pojan viereen nukkumaan.

Isä on maalissa.

Isä on onnellinen.

Ensi vuonna ehkä uudelleen.