2017

29.12.2016. Torstai. Ohjelma: 45min kevyt lenkki.

Ryhävalaan mallinen mies miettii hetken vuotta 2016. Olihan se. Paljon hyviä hetkiä: uusia ja vanhoja ystäviä, ihastumista, mukavia töitä, ensimmäinen puolimaraton, pitkästä aikaa yli sadan kilometrin fillarilenkkejä ja paras sijoitus miekkailun sm-kisoissa ikinä. Vastapainona jättimäisiä pelikaaneja henkisen cessnan turbiiniin melkein burnoutin muodossa, henkisiä ja fyysisiä litsareita ja pettymyksiä itseen ja ympäristöön. Kaiken kaikkiaan aika elämänmakuinen vuosi. Mitä pitemmälle mentiin, sitä paremmaksi 2016 muuttui.

Edessä 2017. Ryhävalas teki harjoitusohjelman ja asetti tavoitteet. 20.5. Läski juoksee/lollahtelee/vyöryy ensimmäisen täyspitkän maratoninsa. Jos virtaa riittää, niin syksyllä toisen. Lisäksi kokeilee ystäviensä ehdotusten pohjalta joka kuukausi uutta tai itselleen tuntemattomampaa urheilulajia. Vuoden kuluessa päähenkilömme nähdään ainakin tanssitunnilla, kiipeilemässä, bodypumpissa ja pumppaamassa resiinaa. Ilmassa on kauhunsekaista urheilujuhlan tuntua.

Ryhävalaan mallinen mies tekee myös kaksi lupausta vuodelle 2017: 

1. Pidän itsestäni huolta.

2. Tapahtui mitä tahansa, niin mä pärjään.

Uusi vuosi. Olen valmis.

Jouluihminen.

24.12.2016. Lauantai. Ohjelma: lepo

Vuosi sitten oli erilainen joulu. Joulu ilman perhettä, ilman lasta. Ahdisti. Vitutti. Hirvitti. Paria päivää aiemmin oli tullut tieto muutosta. Joulupäivänä kutsui kahden kuukauden komennus Tampereella. Näihin aikoihin, hetki ennen joulurauhanjulistusta, teki jo mieli kaivaa lobotomialusikka esiin. Alkaa näivertää paloja pois aivoistaan.

Tämä joulu on erilainen. Ryhävalas ja poikansa pyöriäinen viettävät sen yhdessä. On tavattu ystäviä, leikitty, paistettu sian hanuri, leivottu torttuja, hankittu kuusi ja koristeltu se. Etsitty joulua. Löydetty se.

Huomattu olevamme jouluihmisiä.

Ryhävalaan mallisen miehen syksy oli hektinen. Joulurauha katkaisee kierteen mukavasti. Akut latautuvat. Muutamaan päivään ei ole kiire mihinkään. Talven ja kevään kiireet odottavat. Ne tulevat sitten myöhemmin. Nyt nautitaan tästä. Poika kiipeää syliin katsomaan elokuvaa. Tämä hetki on hyvä. 

Mies huomaa hymyilevänsä. Olevansa oikeastaan aika onnellinen. Elämään on tässä joulujen välissä tullut tärkeitä ihmisiä. Sylissä leikkii Transformerseilla se tärkein. Poika kääntää päänsä. Katsoo silmiin. "Isä. Minä olen onnellinen. Oletko sinä onnellinen. Optimus Prime voittaa pahikset." Ryhävalas miettii. Taitaa olla niin, että oman elämän pahikset ovat myös raskaasti tappiolla.

Rauhallista joulua. Viettäkää se parhaalla mahdollisella tavalla!

Oikeita valintoja.

16.12.2016. Perjantai. Ohjelma: lepo.

Yöllä oli kylmä. Ryhävalaan mallinen mies oli kävellyt pikkujouluista laskuhumalassa kotiin. Kostea syksy oli saanut pienessä turtuneessa mielessä aikaan ajatuksen: "Mitäs jos hetken aikaa ottais vähän rauhallisemmin ja vähän valkaisis?" Mies muisti ajatuksen seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Ja vielä sitäkin seuraavana.

Tuosta yöstä on nyt päivälleen kolme vuotta. Enää mies ei muista millaista oli olla humalassa. Tai muistaa jotain: aina oli hyvä idea laulaa karaokea. Krapulan muistaa helpommin. Se olo palaa mieleen aina vatsataudissa. Ei niitä parhaita tunteita.

Alkoholittomuudesta on tullut osa pulskean miehen persoonaa. Muiden juominen ei häiritse, mutta ryhävalas pärjää paremmin ilman. Viihtyy silti juhlissa. Olo on ehjempi. Rauhallisempi. Energisempi. Siinä sivussa on urheilusta tullut taas merkittävä osa elämää. Painosta on puolihuolimattomasti hävinnyt kolmisenkymmentä kiloa. Mies ei pidä sitä huonona asiana.

Ryhävalaan mallinen mies on huomannut omaavansa mahtavia ystäviä. Harva on ihmetellyt miehen valintaa. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat sitä tukeneet. Jos joku on yrittänyt väkisin kaataa viinaa kurkusta alas, niin mies ei ole ehtinyt sanoa mitään, vaan joku tärkeä on tullut ja ohjannut kyseisen herran/rouvan sivummalle. Ihminen elää muiden tuesta ja kaipaa hyväksyntää. Ryhävalas on sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä tuesta ystävilleen. Olette huikeita! Toivottavasti pullea päähenkilömme voi joskus maksaa takaisin.

Joskus harvoin sitä osaa vahingossa tehdä itselleen oikeita valintoja. Tämä on ollut sellainen.

Ensi viikolla alkaa harjoittelu kohti uutta tavoitetta. Mies on onnellinen. Tietää ettei se tuki lopu.

Ja se maali? Siitä lisää ensi viikolla.

Lokero.

6.12.2016. Tiistai. Ohjelma: 80min lenkki.

Vapaapäivä. Ryhävalaan mallinen mies on päättänyt katkaista lenkittömän kautensa. Ulkona on pakkasta. Aurinko paistaa. Lenkkarit jalkaan, sykemittari päälle ja reippaana ulos.

Pakkanen saa ihmiset kiinnittämään huomiota pukeutumiseen. Ryhävalaan mallinen mies seuraa kanssalenkkeilijöitä. Lokeroi ihmiset siisteihin nippuihin. Seuraavassa saldo.

1.) Näyttäytyjät. Pukeutuvat uusimpiin juoksuvermeisiin. Ihonmyötäisiin sellaisiin. Suosivat neonvärejä. Sokeakin näkee tämän porukan gasellimaisen, virtaviivaisen askelluksen. Naamalla on usein jähmeähkö hymyntapainen. Tämä porukka ei koskaan hikoile. Pää saattaa hieman nykiä listamusiikin tahtiin. 

2.) Rankaisijat. Näyttävät siltä kuin olisivat liian kovavauhtisen, ylämäkeen juostun maratonin viimeisillä metreillä (oli matkaa sitten takana 300 metriä tai 30kilometriä). Vauhti on kamala. Naama on vääntynyt tuskalliseen irvistykseen. Käsi saattaa vispata jatkuvia litsareita poskille. Suusta kuuluu kovaäänistä ähinää tai verbaalista itseruoskintaa. Räkä, hiki, vaikku ja napanöyhtä lentävät kaaressa lähiympäristöön. Näitä ryhävalaan mallinen mies varoo.

3.) Kesämiehet. Samat shortsit, t-paidat ja aurinkolasit ympäri vuoden. Ihan sama onko pakkasta vai hellettä.

4.) Barbababat. Ryhävalaan mallinen mies tunnistaa kuuluvansa tähän tyhmään. Vaatteita on liikaa. Päällimmäisenä collegehousut ja kauhtunut huppari. Alla kerroksia kuin Paavo Väyrysellä mielipiteitä. Eteneminen on määrätietoista lollahtelua. Maisemia ei katsota. Hikivana muodostaa puron valuvan ihmisetanan perään. 

Päästyään kotiin mies miettii lokeroita.

Toteaa ne turhiksi.

Mikä helvetin tarve meillä on laittaa ihmisiä omiin luokkiinsa?

Kaikki ovat yksilöitä ja juuri hyviä sellaisina kun ovat.

Olen zen.

3.12.2016. Lauantai. Ohjelma: jooga

Ryhävalaan mallinen mies on aina suhtautunut joogaan pelonsekaisin tuntein. Joogaa harrastavat ihmiset ovat ärsyttävyyteen asti tasapainoisia, ylimaallisen notkeita ja epämääräisen kiusaannuttavalla tavalla maailmaasyleileviä. Mies on puolestaan varsinkin viime päivinä ollut melkoinen kiukkupylly. Ohjattu joogatunti on ehkä viimeinen paikka, mistä ryhävalas kuvitteli itsensä löytävänsä. Niin kuitenkin kävi. Kaikkea sitä työpaikan virkistyspäivänä tekee.

Joogasessio tapahtuu Tallinnassa. Ryhävalaan mallinen mies osoittaa taktista pelisilmää. Uudet asiat kokeillaan kaukana kotoa. Puolimaraton Torniossa ja potentiaalinen valaistuminen ulkomailla. 

Mies astuu ryhmän mukana saliin. Suitsukkeet tuoksuvat. Nurkassa sijaitsevasta ghettoblasterista kuuluu Intialaista joikumusiikkia. Pienikokoinen, epäilyttävän notkealta vaikuttava nainen istuu tilan etuosassa ja puhuu rauhoittavalla äänellä. Ryhävalas löytää mattonsa. Istuu alas. Katselee ympärilleen. Varmistaa pakotien sijainnin.

Tunti osoittautuu kahdeksi tunniksi. Päällä ei tarvitse seisoa. Vaikeille liikkeille löytyy aina helpompi vaihtoehto. Ohjeet ovat selkeitä. Rentoutuminen onnistuu. Kauhukseen mies huomaa nauttivansa olostaan. Taipuvansa ajoittain kummallisiin on asentoihin.

Ikinä ei pitäisi olla ennakkoluuloja. Millä ei saa aikaan muuta kuin pahaa oloa.

Avoimin mielin ryhävalaan mallinen mies katsoo eteenpäin.

Seuraavaan ohjattuun joogatuntiin saattaa kuitenkin mennä aikaa.

Ehkä joogaan yksin salaa pimeässä.

Askel on kevyt.

13.11.2016. Sunnuntai. Ohjelma: lepo

Kello on 5:30. Helsinkiläisessä lähiössä on hiljaista ja rauhallista. Ryhävalaan mallinen mies on täydessä unessa. Näkee unta pitkään nukkumisesta. Hiljaisuus kuitenkin katkeaa: tarmokkaat pienet kädet tekevät heiluriliikkeen. Miehen otsaan kopsahtaa itsetehty taulu. "ISÄ TEIN TÄN SULLE! JOKO SAA KAKKUA!" Mies hymyilee. 

Eron jälkeiset juhlat eivät ole helppoja. Isänpäivä lienee yksi niistä vaikeimmista. Väkisin miettii millaista oli tai voisi olla. Mies katsoo lahjaansa. Hetken kuluttua poika kiipeää syliin. Katsoo silmiin. Halaa. "Minä rakastan sinua. Tein itse sinulle taulun. Se on hieno. MENNÄÄN JO SYÖMÄÄN SITÄ KAKKUA!" Mies alkaa hymyillä. Kakkua riittää myös aamukahville tuleville isovanhemmille. 

Illalla ryhävalaan mallinen mies vie poikansa äidilleen. Kävellessään sohjossa toteaa päivän olleen hyvän. Olen isä. Minulla on poika. Meillä on mahtavaa yhdessä. Elämä menee eteenpäin. Siellä odottaa maraton. Ryhävalas näkee poikansa katsomossa. 

Askel on kevyt. 

Hymy ei hyydy vaan levenee entisestään.

Hyvää kaikille.

Sade

16.8.2016. Tiistai. Ohjelma: 60min juoksulenkki.

Sataa. Ryhävalaan mallinen mies kiskoo verkkarit jalkaan. Lähtee lenkille. Spotifyn viikon suositukset tarjoavat tänään saksankielisen El Bimbon. Mies meinaa juosta nauraessaan ojaan. Hymy on herkässä. On ollut jo jonkin aikaa. Sateessa on mukavaa juosta. Päässään keskivartalolihava päähenkilömme tekee listaa siitä miksi:

1. Ei hävetä: maassa oleva kosteus ei johdu pelkästään omasta hikoilusta.

2. Saa juosta rauhassa. Lenkkipoluilla näkyvät harvat ihmiset katselevat yleensä jostain syystä maahan. En tiedä miksi. Ehkä kanssahölkkääjien sisäiset lapset ovat heränneet ja tuijottavat lumoutuneena tielle muodostuvia puroja etsien sielustaan pieniä muovilapioita.

3. Voi keskittyä karaokeen. Mies yrittää laulaa saksaksi El Bimboa koko matkan. Kukaan ei katso pahasti.

4. Tuoksuu hyvälle. Nyt ei pellolla haise paska. Sateisen metsän tuoksu on päähenkilömme varhaisimpia lapsuusmuistoja. Ajatuksissaan pieni poika laittaa kätensä ukkinsa käteen ja kulkee taas mökkitietä.

5. Edellinen muisto saa aikuisen miehen silmät kostumaan. Virtaava vesi huuhtelee kyyneleet pois miehen karvaisista kasvoista.

Tullessaan lenkiltä on puhdistunut ja hyvä olo.

Pidän sateesta.

Kaskelotti.

3.8.2016. Keskiviikko. Ohjelma: 2x20min fillarilla, 20min venyttely, 20min lihaskuntoharjoitus ja 45min vauhtilenkki juosten.

Kuva 1. Ryhävalas kesällä 2012. Reipas 100 kiloa keskivartalolihavaa keski-iän kynnyksellä olevaa vaikeastiliikkuvaa setämiestä. Puolisen vuotta myöhemmin, 107kg ja helvetin kipeät polvet alkoivat jo haitata liikkumista. Jotain piti tehdä. Alkaa kirjoittamaan blogia. Tehdä paremman olon tavoittelusta, matkasta kohti sisäistä kaskelottia, julkista.

Kuva 2. Ryhävalaan mallinen mies tänään. Vaaka näytti 75,9kg. Paino on pudonnut 31kg. Matka on ollut pitkä ja vaiherikas: iloa ja surua, terveyttä ja omituisia urheiluvammoja. Tasaisuus ei näemmä ole kuulunut päähenkilömme tyypillisimpiin piirteisiin oikeastaan missään vaiheessa. 

Ryhävalaan mallinen mies katsoo eteenpäin ja hymyilee. 

Taidan olla kaskelotti.

Matka kuitenkin jatkuu: edessä on seuraava maali. Siitä tulee saatana pyöriäinen.

Kiitos lukijoille, että olette jakaneet ryhävalaan mallisen miehen matkan tähän asti. Teistä on ollut suuri apu jaksamisessa. Palaute on ollut mahtavaa! Tästä on hyvä jatkaa kohti elämäni parasta syksyä!

Ihminen.

19.7.2016. Maanantai. Ohjelma: pakkolepo.

Lauantai. Ryhävalaan mallinen mies on huono lomailija. Päätti ottaa muutaman vuoron töistä. Ei pääse läski laiskistumaan. Työmatkat ovat hyvää liikuntaa. Rullaluistimet jalkaan ja tuttua reittiä kohti työpaikkaa.

Päähenkilömme on hyvässä kunnossa. Pumpukkainen olemus kiitää hämmästyttävää vauhtia tietä pitkin. Rytmi on hyvä. Mies nauttii. Edellä ajelee pariskunta polkupyörillään. Hekin nauttivat aurinkoisesta kesäpäivästä.

Kaikki muuttuu kuitenkin nanosekunnissa. Yllättävä käännös keskellä alamäkeä. Äkkijarrutus. Väistöliike. Ryhävalas sukeltaa katuun.  Ihmiset sotkeutuvat toisiinsa. Asvaltilla on valaan verta. Kaikki tärisevät. Pyytelevät toisiltaan anteeksi. Tältä tuntuu olla shokissa. "Mä oon ihan kunnossa. Pitää mennä duuniin." Helpottunut halaus.

Ryhävalaan mallinen mies luistelee vielä sata metriä. Pysähtyy bussipysäkille. Päättää mennä sittenkin kotiin bussilla. Vaihtaa kengät jalkaansa ja kaivaa bussilipun esiin. Bussin tullessa mies vilkuttaa pysäyttämisen merkiksi.

Ovi aukeaa. Ryhävalaan mallisen miehen ote maailmasta katoaa hetkeksi. Jalat pettävät alta. Tältä siis tuntuu pyörtyä. Tavarat putoavat maahan. "Anteeks ootsä kunnossa?"  -kysyy Nuori, tummahipiäinen linja-auton kuljettaja. Ryhävalas yrittää puhua, mutta ei pysty. Kuljettaja nousee pois penkiltään: auttaa ryhävalaan tavaroineen sisälle ja lähtee liikkeelle.

Bussissa miehen olo paranee. Huimaus vähenee. Kipu on kova muttei sietämätön. "Pärjäätsä varmasti?" "Joo, kiitti. Ja kiitos, että autoit" -Ryhävalas muistaa kiittää auttajaansa poistuessaan bussista.

Mies menee kotinsa kautta sairaalaan.  Aloittaa lääkärin määräyksestä pakkolevon. Toipuu. Toipuessaan miettii: olisivatpa kaikki ihmiset kuin tuo bussikuski. Maailmassa olisi silloin paljon vähemmän paskaa.

Pienet sanat.

23.6.2016. Torstai. Ohjelma: 90min kevyesti juosten.

Puolimaratonin jälkeinen alakulo kesti ryhävalaan mallisen miehen turpeassa ruhossa melkein kaksi viikkoa. Mikään ei huvittanut. Kaikki tuntui menettäneen merkityksensä. Henkinen väsymys itseen oli valtava. Mies sai pakotettua itsensä lenkeille ja nautti niistä edelleen. Olo oli silti puolikas. Yleensä ällöttävän positiivisen miehen lasi oli puoliksi tyhjä. Teki mieli luovuttaa.

Sitten. Kehuja. Ystävällisiä sanoja yllättäviltä tahoilta. Arvostusta. Siirtyminen mökille pojan kanssa. Maailman parhaat lenkkipolut. Siltoja, jotka mies ahdistuksessa keskellä kuvitteli polttaneensa, alettiinkin yllättäen rakentaa uudestaan. Roteva päähenkilömme toivoo niiden kestävän. Rakkaus ja ystävyys ovat asioita, joita ei saisi ihan kevyesti hukata. 

Itsesäälissä vellominen ja uhriutuminen ovat helppoja ratkaisuja. Niihin on helppo takertua. Positiiviset asiat kääntyvät äkkiä osaksi maailman pahuutta. Mies tajuaa olleensa väärässä. Saa uutta voimaa pienistä, tärkeistä sanoista. Aikoo unohtaa menneet. Keskittyy tulevaan.  Askel on taas kevyt. 

Kehukaa toisianne. Ottakaa ne pienet sanat vastaan. Maailmasta tulee parempi paikka. Paskassa on vittumaista kylpeä.

Hymyillen mies jatkaa matkaansa. Tulevaisuus näyttää valoisammalta.

Hauskaa juhannusta!

Risteyksessä.

14.6.2016. Tiistai. Ohjelma: 50min vauhtileikittely.

Ryhävalaan mallinen mies palasi pohjoisesta. Heräsi maanantaihin. Olo oli omituinen. Puolimaraton oli ohi. Tavoite oli saavutettu. Fyysisesti ja ennenkaikkea henkisesti pitkä matka oli päätöksessä. Tuntui tyhjältä. Mitä helvettiä nyt tapahtuu?

Eilen ryhävalas luisteli Herttoniemestä Keravalle. Yritti selkeyttää päätään. Tänään samainen pullukka lähti vauhtilenkille. Jatkoi prosessia. Juoksu tuntui hyvältä. Ajatus alkoi hahmottua. On tullut aika kääntää sivua. Päästää irti menneisyydestä. Tarvitaan uusi maali. 

Maraton. Se on seuraava etappi. Joskus sen juoksen. Ehkä jo syksyllä. Läski saa jatkaa liikkumistaan. Mies on alkanut taas vähitellen uskoa itseensä. Se tuntuu hyvältä. Talipallo jatkaa risteyksestä vyörymistään eteenpäin. Määrätietoisesti ja hymyillen. 

Finaali.

11.6.2016. Lauantai. Ohjelma: puolimaraton 

Kello on neljä iltapäivällä. Paikka on Tornio. Ryhävalaan mallinen mies makaa saunan lauteilla. Ensimmäisen puolimaratonin maaliintulosta on kulunut osapuilleen kaksi tuntia. Yksi etappi matkasta on nyt päätöksessään. Mies laittaa silmät kiinni. Ajatus vaeltaa taaksepäin. Silmät kostuvat. Iso mies antaa itkun tulla.

Aikaa juoksuun kului 2:08:35. Tavoitteena  oli 2:30. Oikeammin ryhävalaan mallinen miehen tavoitteina oli a) päästä maaliin ja b) olla häpeämättä (siksi paikaksikin valikoitui joku muu kuin Helsinki). Tajuamisen hetki: 1,5 vuotta sitten sai luvan liikkua. Vuosi sitten juoksi varovasti ensimmäisen lenkin nilkkavammakierteen jälkeen. Nyt mies on tässä. Makaa saunan lauteilla puolimaratonin jälkeen. Ehjänä.

Matka on ollut pitkä. Motivaatio on tullut ja mennyt. Avoliitto päättyi. Läheisiä kuoli. On ihastuttu, petytty, naurettu, itketty, käyty lähempänä burn outia kuin koskaan aiemmin, levätty, muutettu, vaihdettu työpaikkaa, rakennettu elämä uusiksi (useampaan kertaan), tutustuttu uusiin, tärkeisiin ihmisiin ja selviydytty. Yksi asia on pysynyt. Alkoholiin ei ole koskettu kohta kahteen ja puoleen vuoteen. Kai se on vähitellen myönnettävä: Tuskin enää kosketaan. Krapulaa ei edelleenkään ole ikävä.

Ryhävalaan mallinen mies pyyhkii silmänsä. Ottaa huikan limonadia. Kiittää ajatuksissaan ystäviään. Ehkä myös vähän itseään. Tänään olen voittaja.

Matka voi jatkua kohti seuraavaa etappia. 

Kohta mies on kaskelotinnäköinenmies.

Kevätleikki.

11.4.2016. Maanantai. Ohjelma: 70min pyörällä 85min juosten. 1kk 18pv ilman tupakkaa.

Kevät on tullut. Luonto puskee kaikenlaista epämääräistä vihreää. Linnut lauleskelevat. Jäät sulavat. Keuhkot täyttyvät katupölystä ja pientareet edellisestä johtuvasta ysköksestä. Polkupyörät kaivetaan esiin loukoistaan. Asfaltti kutsuu.

Ryhävalaan mallinen mieskin kaivoi luotettavan mankelinsa varastosta. Suuntasi riemuissaan yskimään Helsingin kaduille. Tuuli viuhui korvissa. Mies polki. Pyörä liikkui. Faunit käyskentelivät vehmaissa taikametsissä kevätleikeissään. Ilma oli täynnä pirskahtelevaa rakkautta.

Autuutta kesti viitisen kilometriä. Kuului ensin tömps. Sen jälkeen vittusaatananperkele. Ryhävalaan mallinen mies oli tehnyt urhonhypyn ja kolmois-salchowin suoraan kuolleesta kulmasta eteen kaartaneen farmariauton konepellille. Episodin kauniiksi lopuksi päähenkilömme halasi järkyttynyttä, varttuneempaa autokuskia. Molemmat selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Ilmassa oli taas fauneja ja muita taikaeläimiä rakkauden kevätleikeissään. Ryhävalaan mallinen mies polki katupöly-ysköstensä kanssa vielä parikymmentä kilometriä.

Päivästä jäi kolme opittua asiaa:

Kypärä on hyvä olemassa.

Isompia kannattaa varoa.

Halaaminen kannattaa aina.

Viimeinen on se tärkein.

Orava ja sen pyörä.

10.4.2016. Sunnuntai. Ohjelma: lepo. 1kk 16pv ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies heräsi oravana pyörässä. Kalenteri oli täydempi kuin pukilla jouluaattona. Oma valinta. Tuntui fiksulta. Ei tajunnut pienenkin muutoksen tekevän olemisesta haastavaa. Piti tehdä työt muutamassakin paikassa ja kaupungissa, hoitaa lapsi isäpäivinään, treenata kaksi näytelmää osittain päällekkäin ja hoitaa fysiikkaansa. Vapaa-aikaa mies ei juuri ajatellut tarvitsevansa. Sosiaalisilla suhteilla oli muutenkin taipumus mennä päin helvettiä. 

Lupaukset on pidettävä. Mies juoksi pyörässään kiihtyvällä tahdilla. Aikataulut muuttuivat tiukemmiksi. Työviikkojen pituus lähenteli usein seitsemääkymmentä tuntia. Vapaapäiviä lokakuun alusta huhtikuun alkuun kertyi kuusi. Niistä kolme pääsiäisenä. 

Pääsiäisenä tapahtui jotain. Pakotettu loma mökillä maailman parhaan lapsen kanssa pysäytti. Päähenkilömme hitaaseen aivoon iskeytyi ajatus. Mitä vittua täällä tapahtuu? Vapaa-aika. Rauha. Tärkeät ihmiset. Loppupeleistä siinä on se ihmisen tarvitsema kolmio. Stressaantuneesta läskistä on hyötyä ainoastaan margariinitehtaalla raaka-ainepuolella.

Ensi-iltaan on aikaa viisi päivää. Mies tietää jaksavansa. Tajuaa olleensa tiukemmalla kuin koskaan aikaisemmin. Aikoo oppia.

On alkanut jo järjestää aikaa tärkeille ihmisille. Päättää alkaa taas nauttia elämästä ja rentoutua. Treenata yhdessä ja yksin. Olla taas oma itsensä.

Muutoksia tapahtuu.

Polulle ilmestyi taas yksi risteys.

Ryhävalaan mallinen mies jatkaa matkaansa. Hymyilee. Tuntuu, että siihen on taas ehkä aihetta.

Sairas maailma.

22.3.2016 . Tiistai. Ohjelma: 1,5h miekkailua.  27 päivää ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies heräsi tiistaihin hymyillen. Linnut lauloivat. Kerubit tanssivat yksisarvisten ja faunien kanssa iloista polkkaa omassa sateenkaarenvärisessä kuplassaan. Maailma oli pitkästä aikaa kaunis.

Työmatkallaan pullea päähenkilömme luki uutiset. Kupla puhkesi hajoten tuhansiksi pirstaleiksi. Pommeja. Sairaiden ihmisten vastenmielisiä reaktioita. Twitterissä penaalin terävin kynä toivoo seuraaviksi uhreiksi suvakkihuoria. Facebookissa kansakunnan toivo kertoo Belgiassa juhlitun rasismin vastaista viikkoa. Interweb suoltaa vihaa kaikkia kohtaan. Vittu mitä paskaa.

Läskiämpäri päivystää puhelintaan. Brysselissä asuvat ystävät ovat onneksi kunnossa. Sosiaalisessa mediassa on hyväkin puoli.

Illalla on urheilun vuoro. Mies sulloutuu miekkailupukuunsa. Huomaa sen olevan yllättävän väljä. Riehuu antenni kourassaan puolitoista tuntia yrittäen osua vastustajiinsa. Kunto on kova. Osumatarkkuus kuin kännikuskilla ratsiassa etusormiinsa. Hauskaa silti. Mies on ystävien keskellä. Tuntee kiitollisuutta.

Jos kaikilla pommipojilla ja interwebissä mouhoajilla olisi joku harrastus, niin maailma olisi vähemmän sairas. Voisitteko vaikka pelata jalkapalloa tai kutoa. Urpot. Hankkikaa kupla.

Mies lähtee etsimään kadonneita yksisarvisia. Ne odottavat jossain. Eivät kuitenkaan uutisissa.

Rakkauskirje.

8.3. 2016. Tiistai.  Ohjelma: 12km rauhallisesti juosten.  13 päivää ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies on suosittu. Sai kaksi viestiä viiden minuutin välein. Ensimmäinen tuli tuntemattomalta ihmiseltä. Siinä luki: SUN BLOGI ON HIRVEETÄ EGON RUNKKAUSPASKAA VITUN USKOVAINEN SUVAKKIHOMO. Mies lähti lenkille ja alkoi juostessaan purkaa saamaansa palautetta:

SUN BLOGI. Kyllä, blogin tekstit ovat miehen itsensä kirjoittamia. Kuvatkin on omin pikku kätösin otettu. Kaikki ajatukset ovat ihan omia. Viestin kirjoittaja on täysin oikeassa.

HIRVEE EGO. Ryhävalaan mallinen mies voi helvetin pahoin kirjoittaessaan ensimmäisiä tekstejä. Pari vuotta sitten. Joi liikaa. Poltti liikaa. Liikkui liian vähän. Itsetunto oli ihan riekaleina. Päätti tehdä elämänmuutoksestaan julkisen. Positiivinen palaute auttoi pysymään päätöksissä. Kehut auttoivat eteenpäin. Muistakaa hyvät ihmiset kehua toisianne. Teemme sitä ihan liian vähän. Mies on kiitollinen jokaisesta positiivisesta palautteesta matkan varrella. Olette tärkeitä.

RUNKKAUSPASKA. Masturbointi on mukavaa hommaa. Kämmenten karvankasvun lisääntyminen on ihan myytti. Ryhävalaan mallisen miehen ei ole tarvinnut sheivata kämmeniään, vaikka aktiivisuus sillä saralla onkin viime aikoina lisääntynyt. Paskasta pääsee kun huolehtii intiimihygieniastaan. Mies on suorastaan liikuttunut palautteen antajan huolenpidosta.

VITUN USKOVAINEN. Päähenkilömme on pikkuhiljaa taas alkanut uskoa itseensä. Ja siihen, että kyllä se oikea nainenkin sieltä joskus vielä löytyy. Sellainen, jolle mies kelpaa tällaisena kuin on. 

SUVAKKI. Ryhävalaan mallisen miehen mielestä teot määrittävät ihmisen. Uskonnolla, asuinpaikalla, kotimaalla, sukupuolella, varallisuudella tai seksuaalisella suuntautumisella ei asian kanssa ole mitään tekemistä. Yleistäminen on sitäpaitsi helvetin vaarallista ja typerää. Jokainen meistä on yksilö erilaisine ominaisuuksineen ja tarpeineen. Sen verran mies on suomalainen, notta kaikkia ei saatana ruveta halaamaan. Se vaatii jo jotain erityistä. Mies ei myöskään koskaan ole ollut penaalin terävin kynä. On siihen tyytyväinen. Olisi kamalaa tietää kaikki kaikesta.

HOMO. Sitä päähenkilömme ei ole. Ymmärtää toki sirojen kasvonpiirteidensä ehkä hämänneen muuten niin tarkkanäköistä viestin kirjoittajaa.

Mies hymyilee. Pääsee kotiin. Näpyttää vastauksen.

 Moi!

Kiitos tarkkanäköisestä, rakentavasta palautteestasi! Sitä oli mukava lukea.

Jos sinulle muuten tulee masturboinnista paha olla tai se ei muuten onnistu, niin kannattaa kokeilla jotain toista tekniikkaa tai ehkä apuvälineitä. Niitä saa hyvin varustetuista aikuisten lelukaupoista. 

Tsemppiä!

Terveisin pullea mies ajatuksistasi.

Se toinen viesti tuli tärkeältä ystävältä. Siinä sanottiin: "Optimisti ei tiedä tarkkaan miten tässä käy, mutta hän tietää, että kaikki menee joka tapauksessa lopulta hyvin."

Niinhän se on.

Askel on loppumatkan ajan kevyt.

On ehjä olo.

<3

Myytinmurtaja.

6.3.2016. Sunnuntai.  Ohjelma: 60min vauhtilenkki. Yhdestoista päivä ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies on nyt ollut kymmenen päivää tupakoimatta. Luki asiasta interwebistä. 

On kuulemma tapahtunut seuraavia asioita:  Verenpaine ja syke on palannut normaalitasolle, veren hiilimonoksiditaso on puolittunut ja happitaso palannut normaaliksi, keuhkot ovat alkaneet puhdistua. Mies ei ole näitä huomannut, mutta uskottava se on. Lisäksi hengittäminen on helpompaa. Se on totta. Sen muutaman päivän räkäsinfonian jälkeen on alkanut tuntua paremmalta.

Interweb kuitenkin myös valehtelee: Energisyyden pitäisi lisääntyä. Paskapuhetta. Selkeästi Illuminatin, Jouko Pihon ja mv-lehden kehittelemä myytti. Mies on ollut nimittäin viime päivinä väsyneempi kuin koskaan. Syy ei todellakaan ole siinä, että edellinen vapaapäivä oli jouluaattona. Vuorokausirytmin kääntäminen iltapainoitteisesta aamupainotteiseksi ei myöskään vaikuta asiaan. Syy on tupakoimattomuudessa. Älkää siis uskoko kaikkea mitä interwebissä sanotaan. 

Interweb kertoi ryhävalaan malliselle miehelle seksin olevan nyt parempaa. Tällä seksielämällä sen selvittämiseen menee jonkin aikaa. Sitä odotellessa Ryhävalaan mallinen mies lähtee lenkille.

Veikkaa juoksevansa vielä aika monta ennenkuin asia selviää.

Aikaa on. Matkaa siihen yksinäisen, kärttyisen vanhuksen elämään on interwebin mukaan nyt enemmän kuin aiemmin.

 

Vaikean kautta.

27.2.2016. Lauantai. Ohjelma: 70min rauhallisesti juosten. 3. Päivä ilman tupakkaa.

Ystävyydessä on kummallinen voima. Ryhävalaan malliselle miehelle maailma tarjosi tänä aamuna pitkää ja suonikasta suoroa silmiin ja eturaivoon. Luottamus meni itseen ja muihin. Kaikki noin kauniisti sanottuna vitutti kuin ituhippi makkaramestaria. Sitten: Ilmestyi ystävä ja pyysi lenkille. Mies mietti itsekseen, että tänään ei ehkä ole parasta mahdollista seuraa. Päätti kuitenkin lähteä.

Hyvä, että lähti. Juttu luisti. Matka taittui ja aika kului. Maailma parani ja ajatukset kirkastuivat. Hymy palasi vähitellen ryhävalaan mallisen miehen kasvoille. Sai vielä syntymäpäivälahjan. Se on ylläolevassa kuvassa. Mies katsoi kuvan isää ja poikaa. Tajusi kaiken olevan oikeastaan aika hyvin. Menneisyys on jäänyt taakse omana räkävananaan. Edessä on lupaava tulevaisuus. 

Kahden tupakoimattoman päivän jälkeen maku- ja hajuaistin pitäisi alkaa parantua. Ryhävalaan mallinen mies haki poikansa luokseen. Teki sushia. Söi kakkua. Katsoi Disneyn Robin Hoodin lapsensa kanssa. Ruoka kieltämättä maistui paremmalta kuin viime päivinä.

Saattoi olla tupakattomuus. Tai sitten ei.

Pystyn tähän.

Kannustajille kiitos.

Ja ystävän pelisilmälle.

Enää ei vituta.

Syötävät kalusteet.

26.2.2015. Perjantai. Ohjelma: 14km tasavauhtilenkki. Toinen päivä ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies on sympaattinen kaveri. Positiivinen ilmestys. Paitsi tänä aamuna. Herää huonosti nukutun yön jälkeen kuudelta. Otsassa alkaa välittömästi sojottaa mellevän kokoinen Turku. Kielessä tuntuu kasvavan rahkasammalta. Tuntuu kuin joku pistelisi neuloilla silmämuniin. Ryhävalaanmallisen miehen tekee mieli syödä kalusteita pahimpaan ahdistukseen. Mies ei kuitenkaan tee niin, vaan keittää itselleen kahvia. Syö aamupalaa. Alkaa toimia.

"24 tunnin kuluttua hiilimonoksidi poistuu kehostasi täysin ja keuhkot alkavat puhdistua." Teoria testiin. Läski lenkille. Ryhävalaan mies lylleröi sohjossa kahden tunnin lenkin. Keuhkojen puhdistuminen tarkoittanee sitä, että normaalin hikivanan lisäksi jälkeen jää myös limapolku. Lenkkeilevä mies tuntee olonsa ympäristörikokseksi. Onneksi poluilla ei liiku juurikaan muita ihmisiä.

Mies saa lenkkinsä suoritettua. Parrasta kasvaa jääpuikkoja. Kiukku helpottaa ainakin vähäksi aikaa. Illalla on tulossa koetus teatteriesityksen muodossa. Miestä pelottaa. Lavalla saattaa olla yksi hieman tavallista hermoheikompi näyttelijä.

Mies toteaa mielessään: Elän oman elämäni mustaa komediaa. Menee suihkuun.

Kyllä tää tästä.

Toivottavasti.
 

Mädät ajatukset.

25.2.2016. Torstai. Ohjelma: 12km näennäisen hitaasti juosten.

Ryhävalaan mallinen mies täytti eilen 41. Päätti lopettaa tupakoinnin. Edessä paheeton, mutta kiukkuinen tulevaisuus. Mädät ajatukset. Lähti hetken tauon jälkeen lenkille. Juoksi sohjossa. Mies mietti viimeisintä vuottaan. Ei tiennyt oliko kyseessä se paljon puhuttu keski-iän kriisi. 

Vauhtia ja tapahtumia. Yhtä vuoristorataa. Ilon ja onnen hetkiä. Odotuksia. Hymyä ja naurua. Vastapainona henkistä veriripulia. Saavikaupalla. Jokaisen ilon hetken jälkeen. Ryhävalaan mallisen miehen henkinen pefletti paloi hiljaisella liekillä kastuttuaan ensin läpimäräksi. Pikkuhiljaa peflettiä alkaa aina virkata uudestaan.

Vauhti kasvoi. Ajatukset kirkastuivat. Miehelle käy usein lenkillä niin. Virkkuuhommat alkavat edetä. Hitaasti. Varmasti. Silmukka kerrallaan. 12km taittuu helvetin kovaa. Tuntuu hyvältä mitata rajojaan. Antaa tulla. Pärjään kyllä. Myös yksin. Olen valmis.

Seuraavalta ikävuodelta en odota yhtään mitään. 

Älä petä odotuksiani.

Antaa asioiden tapahtua.

... tai no... Sitä maratonia vähän odotan.