11.6.2016. Lauantai. Ohjelma: puolimaraton
Kello on neljä iltapäivällä. Paikka on Tornio. Ryhävalaan mallinen mies makaa saunan lauteilla. Ensimmäisen puolimaratonin maaliintulosta on kulunut osapuilleen kaksi tuntia. Yksi etappi matkasta on nyt päätöksessään. Mies laittaa silmät kiinni. Ajatus vaeltaa taaksepäin. Silmät kostuvat. Iso mies antaa itkun tulla.
Aikaa juoksuun kului 2:08:35. Tavoitteena oli 2:30. Oikeammin ryhävalaan mallinen miehen tavoitteina oli a) päästä maaliin ja b) olla häpeämättä (siksi paikaksikin valikoitui joku muu kuin Helsinki). Tajuamisen hetki: 1,5 vuotta sitten sai luvan liikkua. Vuosi sitten juoksi varovasti ensimmäisen lenkin nilkkavammakierteen jälkeen. Nyt mies on tässä. Makaa saunan lauteilla puolimaratonin jälkeen. Ehjänä.
Matka on ollut pitkä. Motivaatio on tullut ja mennyt. Avoliitto päättyi. Läheisiä kuoli. On ihastuttu, petytty, naurettu, itketty, käyty lähempänä burn outia kuin koskaan aiemmin, levätty, muutettu, vaihdettu työpaikkaa, rakennettu elämä uusiksi (useampaan kertaan), tutustuttu uusiin, tärkeisiin ihmisiin ja selviydytty. Yksi asia on pysynyt. Alkoholiin ei ole koskettu kohta kahteen ja puoleen vuoteen. Kai se on vähitellen myönnettävä: Tuskin enää kosketaan. Krapulaa ei edelleenkään ole ikävä.
Ryhävalaan mallinen mies pyyhkii silmänsä. Ottaa huikan limonadia. Kiittää ajatuksissaan ystäviään. Ehkä myös vähän itseään. Tänään olen voittaja.
Matka voi jatkua kohti seuraavaa etappia.
Kohta mies on kaskelotinnäköinenmies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti