Pienet sanat.

23.6.2016. Torstai. Ohjelma: 90min kevyesti juosten.

Puolimaratonin jälkeinen alakulo kesti ryhävalaan mallisen miehen turpeassa ruhossa melkein kaksi viikkoa. Mikään ei huvittanut. Kaikki tuntui menettäneen merkityksensä. Henkinen väsymys itseen oli valtava. Mies sai pakotettua itsensä lenkeille ja nautti niistä edelleen. Olo oli silti puolikas. Yleensä ällöttävän positiivisen miehen lasi oli puoliksi tyhjä. Teki mieli luovuttaa.

Sitten. Kehuja. Ystävällisiä sanoja yllättäviltä tahoilta. Arvostusta. Siirtyminen mökille pojan kanssa. Maailman parhaat lenkkipolut. Siltoja, jotka mies ahdistuksessa keskellä kuvitteli polttaneensa, alettiinkin yllättäen rakentaa uudestaan. Roteva päähenkilömme toivoo niiden kestävän. Rakkaus ja ystävyys ovat asioita, joita ei saisi ihan kevyesti hukata. 

Itsesäälissä vellominen ja uhriutuminen ovat helppoja ratkaisuja. Niihin on helppo takertua. Positiiviset asiat kääntyvät äkkiä osaksi maailman pahuutta. Mies tajuaa olleensa väärässä. Saa uutta voimaa pienistä, tärkeistä sanoista. Aikoo unohtaa menneet. Keskittyy tulevaan.  Askel on taas kevyt. 

Kehukaa toisianne. Ottakaa ne pienet sanat vastaan. Maailmasta tulee parempi paikka. Paskassa on vittumaista kylpeä.

Hymyillen mies jatkaa matkaansa. Tulevaisuus näyttää valoisammalta.

Hauskaa juhannusta!