16.12.2016. Perjantai. Ohjelma: lepo.
Yöllä oli kylmä. Ryhävalaan mallinen mies oli kävellyt pikkujouluista laskuhumalassa kotiin. Kostea syksy oli saanut pienessä turtuneessa mielessä aikaan ajatuksen: "Mitäs jos hetken aikaa ottais vähän rauhallisemmin ja vähän valkaisis?" Mies muisti ajatuksen seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Ja vielä sitäkin seuraavana.
Tuosta yöstä on nyt päivälleen kolme vuotta. Enää mies ei muista millaista oli olla humalassa. Tai muistaa jotain: aina oli hyvä idea laulaa karaokea. Krapulan muistaa helpommin. Se olo palaa mieleen aina vatsataudissa. Ei niitä parhaita tunteita.
Alkoholittomuudesta on tullut osa pulskean miehen persoonaa. Muiden juominen ei häiritse, mutta ryhävalas pärjää paremmin ilman. Viihtyy silti juhlissa. Olo on ehjempi. Rauhallisempi. Energisempi. Siinä sivussa on urheilusta tullut taas merkittävä osa elämää. Painosta on puolihuolimattomasti hävinnyt kolmisenkymmentä kiloa. Mies ei pidä sitä huonona asiana.
Ryhävalaan mallinen mies on huomannut omaavansa mahtavia ystäviä. Harva on ihmetellyt miehen valintaa. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat sitä tukeneet. Jos joku on yrittänyt väkisin kaataa viinaa kurkusta alas, niin mies ei ole ehtinyt sanoa mitään, vaan joku tärkeä on tullut ja ohjannut kyseisen herran/rouvan sivummalle. Ihminen elää muiden tuesta ja kaipaa hyväksyntää. Ryhävalas on sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä tuesta ystävilleen. Olette huikeita! Toivottavasti pullea päähenkilömme voi joskus maksaa takaisin.
Joskus harvoin sitä osaa vahingossa tehdä itselleen oikeita valintoja. Tämä on ollut sellainen.
Ensi viikolla alkaa harjoittelu kohti uutta tavoitetta. Mies on onnellinen. Tietää ettei se tuki lopu.
Ja se maali? Siitä lisää ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti