Jouluihminen.

24.12.2016. Lauantai. Ohjelma: lepo

Vuosi sitten oli erilainen joulu. Joulu ilman perhettä, ilman lasta. Ahdisti. Vitutti. Hirvitti. Paria päivää aiemmin oli tullut tieto muutosta. Joulupäivänä kutsui kahden kuukauden komennus Tampereella. Näihin aikoihin, hetki ennen joulurauhanjulistusta, teki jo mieli kaivaa lobotomialusikka esiin. Alkaa näivertää paloja pois aivoistaan.

Tämä joulu on erilainen. Ryhävalas ja poikansa pyöriäinen viettävät sen yhdessä. On tavattu ystäviä, leikitty, paistettu sian hanuri, leivottu torttuja, hankittu kuusi ja koristeltu se. Etsitty joulua. Löydetty se.

Huomattu olevamme jouluihmisiä.

Ryhävalaan mallisen miehen syksy oli hektinen. Joulurauha katkaisee kierteen mukavasti. Akut latautuvat. Muutamaan päivään ei ole kiire mihinkään. Talven ja kevään kiireet odottavat. Ne tulevat sitten myöhemmin. Nyt nautitaan tästä. Poika kiipeää syliin katsomaan elokuvaa. Tämä hetki on hyvä. 

Mies huomaa hymyilevänsä. Olevansa oikeastaan aika onnellinen. Elämään on tässä joulujen välissä tullut tärkeitä ihmisiä. Sylissä leikkii Transformerseilla se tärkein. Poika kääntää päänsä. Katsoo silmiin. "Isä. Minä olen onnellinen. Oletko sinä onnellinen. Optimus Prime voittaa pahikset." Ryhävalas miettii. Taitaa olla niin, että oman elämän pahikset ovat myös raskaasti tappiolla.

Rauhallista joulua. Viettäkää se parhaalla mahdollisella tavalla!