10.4.2016. Sunnuntai. Ohjelma: lepo. 1kk 16pv ilman tupakkaa.Ryhävalaan mallinen mies heräsi oravana pyörässä. Kalenteri oli täydempi kuin pukilla jouluaattona. Oma valinta. Tuntui fiksulta. Ei tajunnut pienenkin muutoksen tekevän olemisesta haastavaa. Piti tehdä työt muutamassakin paikassa ja kaupungissa, hoitaa lapsi isäpäivinään, treenata kaksi näytelmää osittain päällekkäin ja hoitaa fysiikkaansa. Vapaa-aikaa mies ei juuri ajatellut tarvitsevansa. Sosiaalisilla suhteilla oli muutenkin taipumus mennä päin helvettiä.
Lupaukset on pidettävä. Mies juoksi pyörässään kiihtyvällä tahdilla. Aikataulut muuttuivat tiukemmiksi. Työviikkojen pituus lähenteli usein seitsemääkymmentä tuntia. Vapaapäiviä lokakuun alusta huhtikuun alkuun kertyi kuusi. Niistä kolme pääsiäisenä.
Pääsiäisenä tapahtui jotain. Pakotettu loma mökillä maailman parhaan lapsen kanssa pysäytti. Päähenkilömme hitaaseen aivoon iskeytyi ajatus. Mitä vittua täällä tapahtuu? Vapaa-aika. Rauha. Tärkeät ihmiset. Loppupeleistä siinä on se ihmisen tarvitsema kolmio. Stressaantuneesta läskistä on hyötyä ainoastaan margariinitehtaalla raaka-ainepuolella.
Ensi-iltaan on aikaa viisi päivää. Mies tietää jaksavansa. Tajuaa olleensa tiukemmalla kuin koskaan aikaisemmin. Aikoo oppia.
On alkanut jo järjestää aikaa tärkeille ihmisille. Päättää alkaa taas nauttia elämästä ja rentoutua. Treenata yhdessä ja yksin. Olla taas oma itsensä.
Muutoksia tapahtuu.
Polulle ilmestyi taas yksi risteys.
Ryhävalaan mallinen mies jatkaa matkaansa. Hymyilee. Tuntuu, että siihen on taas ehkä aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti