16.8.2016. Tiistai. Ohjelma: 60min juoksulenkki.
Sataa. Ryhävalaan mallinen mies kiskoo verkkarit jalkaan. Lähtee lenkille. Spotifyn viikon suositukset tarjoavat tänään saksankielisen El Bimbon. Mies meinaa juosta nauraessaan ojaan. Hymy on herkässä. On ollut jo jonkin aikaa. Sateessa on mukavaa juosta. Päässään keskivartalolihava päähenkilömme tekee listaa siitä miksi:
1. Ei hävetä: maassa oleva kosteus ei johdu pelkästään omasta hikoilusta.
2. Saa juosta rauhassa. Lenkkipoluilla näkyvät harvat ihmiset katselevat yleensä jostain syystä maahan. En tiedä miksi. Ehkä kanssahölkkääjien sisäiset lapset ovat heränneet ja tuijottavat lumoutuneena tielle muodostuvia puroja etsien sielustaan pieniä muovilapioita.
3. Voi keskittyä karaokeen. Mies yrittää laulaa saksaksi El Bimboa koko matkan. Kukaan ei katso pahasti.
4. Tuoksuu hyvälle. Nyt ei pellolla haise paska. Sateisen metsän tuoksu on päähenkilömme varhaisimpia lapsuusmuistoja. Ajatuksissaan pieni poika laittaa kätensä ukkinsa käteen ja kulkee taas mökkitietä.
5. Edellinen muisto saa aikuisen miehen silmät kostumaan. Virtaava vesi huuhtelee kyyneleet pois miehen karvaisista kasvoista.
Tullessaan lenkiltä on puhdistunut ja hyvä olo.
Pidän sateesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti