Olipa kerran ryhävalaan mallinen mies. Mies, joka päätti ottaa keski-iänkriisipäissään itselleen tavoitteen. Triathlonin olympiamatka. Kesällä 2014. Kyseistä matkaa varten pitää supistua kaskelottimittoihin ja ilmeisesti hieman harjoitella. Tämä blogi on tarina matkasta kohti tuota urheilusuoritusta. Ja urheilusta noin yleensä.
torstai 12. helmikuuta 2015
Valentin.
12.2.2015. Torstai. Ohjelma: Kävely 2h 30min.
On olemassa viidenlaista kävelyä:
1.) Baarista kotiin -katkokävely. Suoritetaan valomerkin jälkeen baarista kotiin. Näennäisesti suorinta tietä (olen joskus kävellessäni kotiin uinut Lauttasaaresta Keilaniemeen, koska se oli suorin tie). Tätä en ole yli vuoteen harrastanut. Treenin jälkeiset aamut olivat yleensä pahoja.
2.) Kärrykävely. Otetaan lapsi. Puetaan sitä puoli tuntia. Vaihdetaan vaippa. Puetaan puolituntia. Survotaan rattaisiin. Kävellään. Lapsi huutaa. Hanskat, pipot, lelut ja hermot putoilevat. Lopulta mennään bussilla. Käy enemmän henkisestä harjoituksesta.
3.) Sauvakävely. Tuulipuku. Neonvärinen hikinauha. Vyölaukku. Korvalaput. Sauvakävelimet. Naamalle väännetty vahamaisen jähmeä hymy. En kehtaa muualla kuin töissä. On kuulemma hyvää liikuntaa. Sen lisäksi: Jos ihmiselle annetaan sauvat, niin pitää antaa myös sukset. Muuten on epistä.
4.) Urheilukävely. Heilutetaan persettä. Hankitaan lonkkavika. Oksennetaan.
5.) Hyötyliikunta. Sitä kokeilin tänään. Lähdin kävelemään töistä kotiin. Oli liukasta. Ensimmäiset 5km oli kivaa. Sitten pissatti. Hikoileva ryhävalas otti sivuaskeleen otsakuplansa kanssa Tapiolan Stokkalla. Erottui erikoistalousalueen ihmisistä punakkuuden lisäksi hienhajullaan. Alkoi tuulla. Hymy hyydähti. Munkkiniemen haminoilla alkoi sataa vettä. Sade yltyi. Aurinko laski. Haagan takana läski luovutti. Kaksi ja puoli tuntia riitti.
Kunnioitus kävelijöitä kohtaan lisääntyi.
Ensi kerralla juoksen tai ajan pyörällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti