18.10.2015. Sunnuntai. Ohjelma: 105min hölkkä.
Suomalainen urheilijamies on myyttinen hahmo. Yksin treenaava erakko. Mietaan Jussi naulasi pätkät kakkosnelosta Nokian Kontioihinsa, paineli kesät ja talvet ladulla 23 tuntia vuorokaudessa tasatyönnöin ylämäkeä. Loput kaksi tuntia se istui alasti avannossa ja söi kilotolkulla mämmiä parta tutisten. Myllylän Mika ei tarvinnut suksia, sille riitti sauvat ja suo. Siellä se hölkkäsi räkä poskella kainaloita myöten lietteessä ja tuhisi. Rätyseppo heitteli pellolla heinäseipäitä satoja metrejä jupisten itsekseen ja kiroten pahaa maailmaa. Sen ainoan kerran kuin Virenin Lasse juoksi yhdessä muiden kanssa, niin se tuupattiin kumoon. Vielä nousi ja voitti ne kisat. Saatana.
Suomalainen urheilijamies puhuu ainoastaan saunassa juotuaan pullon viinaa, huitoessaan lehdettömällä vihdalla kohtalotoveriltaan selkänahkaa rikki varmoin ottein. Puheenaiheina ovat pillu, viina, äiti ja My little ponyn uusin jakso. -Eli kukaan ei oikeasti tiedä, koska ulos astuessaan miehet ovat hiljaa. Menevät seuraavana aamuna lenkille.
Tällä viikolla ryhävalaan mallinen mies ponnisti ulos urheilijakuplastaan. Otti riskin. Lähti lenkille ystävän kanssa. Vieläpä viehättävän sellaisen. Keskusteli koko lenkin ajan. Paransi maailmaa. Nautti. Juokseminen tuntui kulkevan kevyemmin ja nopeammin. Mies hämmentyi. Hölkkääminen voi olla sosiaalinen tapahtuma. Terapeuttinen kokemus. Kaverilenkki pitää kokea pian uudestaan. Tästä voi tulla tapa.
Matkaa maaliin 1171km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti