9.1.2016. Maanantai. Ohjelma: 40min tasavauhtilenkki.
Ryhävalaan mallinen mies muistaa ensimmäisen lenkkinsä. Reilu satakiloa häpeilevää, pahoinvoivaa lihaa sydänkohtauksen partaalla hipsuttelemassa joenvartta. Hikeä, tuskaa ja epätoivoa. Huolta tulevaisuudesta. Psyykkisesti ja fyysisesti huonokuntoinen, vihainen ja epävarma ihmisraunio mielessään yksi ajatus: muutos.
Tänään ryhävalaan mallinen mies palasi noille lenkkipoluille. Oli uuden maratonohjelman ensimmäinen lenkki. Ajatus hiipi taas mieleen. Paljon on tulossa. Erilaisia asioita. Elämä on jatkuvassa muutoksessa. Enää ei pelota. Tulevaisuus on auki. Pohjavire on positiivinen. Kaikesta selviää ja asiat asettuvat omille paikoilleen. Ovet sulkeutuvat ja niiden tilalle avautuu uusia.
Ryhävalas tietää olevansa valmis. Olevansa oma itsensä. Se riittää. Ja jos se ei kelpaa, niin se on muiden ongelma. Enempään ei tarvitse pystyä.
Pään tyhjentyessä askel kevenee.
Yksi asia ei kuitenkaan muutu: lenkkikenkien vienon tanniinen tuoksu. Laajentuneet sieraimet hyväksyvät nyrpistäen osan pysyvyyttä elämään. Mies harkitsee hiljaa mielessään uusien juoksutohveleiden ostamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti