4.2.2017. Lauantai. Ohjelma: lepo
Ryhävalaan mallisella miehellä on harvinainen, kiireetön aamu. Kahvia. Lisää kahvia. Aamupalaa. Läheisyyttä. Ajatus lähteä pojan kanssa pulkkamäkeen. Ikkunasta aukeaa lohduton näky. Kylmä, märkä ja perinjuurin nihkeä Helsingin talvi. Varasuunnitelmaksi löytyy uimahalli.
Päähenkilömme on lukenut uimahalleista juttuja epäsosiaalisesta mediasta. Saastapesiä. Täynnä vaarallisia ihmisiä. Kaikkea ja kaikkia pitää varoa. Ryhävalas päättää kuitenkin ottaa riskin. Ottaa lapsensa ja lähtee kohti paikallisen lähiönsä vetistä virkistäytymispistettä.
Missä ovat valittajat? Missä huonosti käyttäytyvät, säännöistä piittaamattomat ihmispolot? Mitä tää nyt on?! Ihmiset nimittäin ovat iloisia. Lapset leikkivät. Suihkussa ja saunassa käydään kuten kuuluukin. Kukaan ei huuda, valita tai kaki lattialle. Uimahousutkin jäävät saunaanmenijöiltä narikkaan. Altaassakin on mukavasti tilaa.
Poika on innoissaan. Tarkkailee muita lapsia. Osallistuu leikkiin. Ylivarovaisuus ja arkuus unohtuu. "Isä! Katso tätä!"
-Nuorempi Metsola sanoo, painaa kasvonsa ensimmäistä kertaa veteen ja puhaltaa. Ryhävalaan mallinen mies hymyilee ylpeänä. Hymyillessä korvat nousevat ylöspäin tavoitellen kattoa.
Tapahtunutta kerrataan kahvilassa. Molempien silmät loistavat kilpaa. Tästä tulee tapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti