Hämmennys.

14.8.2014. Torstai. H-hetkeen 22 päivää.
Ohjelma: venyttely ja kuntopiiri.

Kohtaaminen:

¨Sä oot kyllä sporttinen jätkä.¨
Ryhävalaan mallinen mies katselee ympärilleen. Missä menee joku urheilijanuorukainen. 
Hetkinen. Se puhuu mulle. Mies häkeltyy.
¨Hähvittu?¨
Mies reagoi melkein käytösoppaan mukaisesti. Näin saat mammonaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa.
¨Nii. Sä näytät siltä, että oot hyvässä kunnossa.¨
Mies tajuaa olevansa rehellisen kehun kohteena. Hämmennys ei juuri helpota.
¨Öö. Kiitti. Joo. Oon mä vähän urheillu niinkutota.¨
Punastellen mies liukenee sivummalle naama punaisena kuin rakastuneen sielu. 

Mitä just tapahtui? Sporttiseksi miestä on kehuttu viimeks... Ei ikinä. Jännä. Kaskelottius here i come! Kehut tuntuvat hyviltä.

Kehukaa toisianne! 

Olette kauniita! 

Viisaita! 

Hyviä! 

Parhaita! 

Nykyisessä vittuiluun ja syyllisten etsintään keskittyvässä kulttuurissamme on liian vähän kehuja. 

Ryhävalaan mallinen mies palautetaan maanpinnalle. Sisarenpoika juoksee äitinsä luokse Homer Simpson -frisbee käsissään. Iloinen huuto kaikuu pihalla: ¨Äiti kato! Lauri-eno!¨

Ryhähävalaan mallinen mies hymyilee. 

Se on silti sporttinen jätkä.