Sade.

12.8.2014. Tiistai. H-hetkeen 24 päivää.

Ohjelma: 2 tunnin fillarilenkkiä, 45min sauvakävelyä, kuntopiiri ja venyttelyä.

Suomalaisilla on taipumus yllättyä sääilmiöistä. Kesken eilistä aamulenkkiä alkoi sataa. Taivaalta tuli vettä. Kiinnitin huomiota ihmisten reaktioihin:

Jalkakaytävillä liikkuvat ihmiset muistuttavat baarista pilkun jälkeen ulos ohjattuja piripäisiä oravia. Kaikki juoksevat minne sattuu. Kukaan ei näe mitään. Vauhti on pääasia. Maailma on hetkessä täynnä raajoja, sateenvarjoja ja hallitsematonta kaaosta. 

Pikantin mausteensa edelliseen tuovat sateen yllättämät pyöräilijät. Ilmeisesti vauhdin lisääminen vähentää kastumisen riskiä. Kaikki polkevat kuin hullut. Liikennevalojen ja pyöräteiden merkitys unohtuu. Kukaan ei myöskään pysähdy. Ei edes vahingossa. Eikä katso ympärilleen.

Autoilijat eivät pelkää kastumista. He istuvat sisällä ja ajavat autojaan. Eivät usko kenenkään liikkuvan ulkona sadesäällä. On olemassa vain autoja. Pyöräilijät löytävät itsensä konepelliltä.

Pitäisikö kaikkien liikkujien hidastaa joskus sateella? Katsoa ympärilleen. Antaa sateen kastella.

Tänäkin aamuna satoi. 

Puoli kuuden aikaan tie oli tyhjä. 

Sai polkea rauhassa. 

Parasta ikinä.