Lahko.

21.8.2014. Torstai. H-hetkeen 15 päivää.
Ohjelma: 2x60min polkupyörällä.

Palaute. Se on parasta. Tänään sitä tuli kolmesti. Ensimmäinen palaute oli positiivinen. Työmatkalla vanha ystävä kehui blogia. Ei siitä sen enempää. Kiitos Jussi.

Hieman myöhemmin ajauduin keskusteluun.
"Moi. Mä oon lukenu sun blogia, se on tosi kiva."
"Kiitos." (Vanhemmiten sitä ajoittain muistaa käytöstavat)
"Sitä lukee tosi mielellään, koska sä et tuputa uskoas siinä oikeestaan ollenkaan."
"??? Siis niinku..tota..öö.. häh.. vittu.. siis..mitä..niinku..???" (Harvoin sitä jäätyy, mutta kun se tapahtuu, niin se tapahtuu kunnolla.)
"Niinko sähän oot tullu uskoon ku sä et juo ja tollee."
"Okei."
"Et kiitti. Jatka samaan malliin. Sua on kiva lukea."
"Joo."
Poljin paikalta ihan hippasen hämmentyneenä.

Eikä siinä vielä kaikki. Hieman myöhemmin. Tuttava 3.
"Moi. Sulla on hyvää tekstiä."
"Kiitos." (Käytöstavat ihme kyllä pelaavat myös hämmentyneenä.)
"Mihin lahkoon sä oot liittynyt?"
(Tällä kertaa olin varustautunut, verbaalinen veitsi leikkaa ilmaa kuin mummo eilistä pullaa.)
"Joo, mä oon kohta vuoden ollu naprapaatti." (Yritin olla hauska.)
"Ai. Jännä. Mä oon kanssa miettiny, mut kyl mä haluun käydä baarissa. Ei musta olis tohon." (Pieleen meni.)
"Joo. Se tuli mulla aika yllättäen. Vähän niinkuin naksahti selkärangasta."
(Kun se kuoppa on kaivettu, niin kaivetaan sitä syvemmälle kunnes hukutaan.)
"Hei toi on oikeesti tosi kunnioitettavaa. Sä oot muuttunu tosi paljon. Nähään."
"Joo. Nähään."

Näin tänään. 

Mitäs me naprapaatit.

Viikon ensimmäinen pyörälenkki kastumatta.

Se oli kiva.