Valinta.

18.8.2014. Maanantai. H-hetkeen 18 päivää.

Ohjelma: 60min fillarilla, kuntopiiri.

8 kuukautta sitten. 20 astetta pakkasta. Olin kauttaaltani jäässä. Jäätävässä laskuhumalassa. Kävelemässä pikkujouluista kotiin. Pienessä, spriin kyllästämässä päässäni kypsyy ajatus: en halua enää krapulapäiviä. Seuraava aamu. Herään sohvalta. Lapsi huutaa. Päätä särkee. Suussa maistuu kissan virtsa. Eilisellä kävelyllä syntynyt ajatus palaa mieleeni. Ei enää tätä.

Valitsin krapulattomat aamut. En ole katunut. Tuntuu hyvältä. Veikkaan läheisten olevan tyytyväisiä valintaani. Käyn edelleen baarissa. Tapaan ystäviä. Tuopin sijasta edessäni on colaa tai kahvia. Saatan lähteä ennen pilkkua kotiin. Se on muuttunut.

Ottaisi päähän, jos baarit menisivät aikaisemmin kiinni. Ihmisillä olisi kiire vetää itsensä humalaan. Jatkot alkaisivat aiemmin ja nukkumisrauhani olisi uhattuna. Työpaikkojen menetyksestä en puhu. Kaikki sen toivottavasti tajuavat.

Viime keväänä valitsin urheilun. Kahdeksantoista päivän päästä on triathlon.

Nyt olen ollut viikon polttamatta tupakkaa.

Mitä helvettiä on tapahtunut?

Jos tämä on se kuuluisa kriisi, niin ei tästä haittaa ole.

Käykää ihmiset keikoilla ja baareissa!

Jos ette käy, niin niitä ei pian ole.

Se olisi tylsää se.