Motivaatio.

20.9.2015. Sunnuntai. Ohjelmassa 8km lenkki vähän edellisiä kovempaa.

Ryhävalaan mallisella miehellä oli paska aamu. Yö oli jostain syystä nukuttu huonosti. Kahvi oli loppu. Kämpässä näytti räjähtäneen pommi. Elämässä tuntui olevan liikaa aikatauluja. Uutiset ja sosiaalinen media oli täynnä toinen toistaan messevämpää pippelöintiä liittyen talouteen ja maahanmuuttajiin. Lyhyesti sanottuna maailma oli astetta tavanomaisempaa vinommassa. 

Ohjelmassa oli lenkki. Ainakin aurinko paistaa. Sitä mies oli pari päivää sitten toivonut. Ylös, ulos, verkkahousut vinoon ja hölkälle. Helvetinperkeleenperse. Täällähän on kuuma. Missä on räntäsade? Missä luuytimiä vilvoittava myrskytuuli? Kelihän on ihan hyppykuppainen. Täällähän tulee hiki. Miehen ajatukset olivat yhtä niljaisia kuin ruho lenkkivaatteiden alla.

Sitten. Ajatus katkeaa. Ryhävalaan mallinen mies herää ja alkaa nauraa. Mitä helvettiä tässä oikein valitetaan. Okei, kulunut vuosi on ollut melko vahvasti perseestä. Läheisiä on kuollut ja poistunut muutenkin miehen elämästä. Sitä ollaan kuitenkin vahvasti hengissä. Miehellä on mukava asunto. Useampia mielenkiintoisia duuneja ja niissä mahtavia työkavereita. Läskiksi jätkäksi mies jaksaa liikkua yllättävänkin sutjakasti ja on säilynyt varsin terveenä sekä fyysisesti, että henkisesti. Pullukalla on myös poika, joka kutsuu häntä isäksi.

Ajatukset selkenevät. Motivaatio löytyy. Väsymys kaikkoaa. Otsassa kasvanut kikkeli lerpahtaa. Askeleet kevenevät ja vievät miestä eteenpäin. Hakee poikansa luokseen. Pian alkaa armoton Jukka -jalkapallopeli. Mies häviää. Tätäkään peliä ei pelata hänen säännöillään. Hymy pysyy. Maailma on sittenkin hyvä. 

Ja onhan ryhävalaan mallisella miehellä myös projekti.

Matkaa maaliin on 1432km

Esteri

18.9.2015. Tiistai. Ohjelma: 2x60min fillarilla, 5km hölkkä.

Ilmatieteen laitos. Ryhävalaan mallinen mies suhtautuu siihen samaan tapaan kuin poliitikkoihin: Luvataan ensin paljon kaikkea kivaa. Sen jälkeen kustaan leipäjonossa olevan kaverin muroihin virtsarakon täydeltä hapokasta ureaa. Niin tänäänkin. Lupauksista huolimatta vettä tulee kuin saavista kaatamalla.

Mies pitää itselleen antamansa lupauksen ja painelee lenkille. Poluilla ei juuri muita näy. Kaikki lienevät kaljalla. Elämä on täynnä valintoja.

Tämä on minun.

En kadu.

Matkaa maaliin on jäljellä 1440km.

Tajuamisen hetki.

16.9.2015. Keskiviikko. Ohjelma: 8km rentoa hölkkää ja 2x60min fillarilla.

Ryhävalaan mallisen miehen maratonprojekti: päivä kaksi. Ohjelmassa kahdeksan kilometrin hölkkä. Helppoa. Jäi sopiva tunnin väli töiden ja toisten töiden välillä. Ensin jolkottelua kauniissa Espoossa. Oli peuroja, jänöpupusia ja puuskuttava pullero. Mies teki huomion: Erikoistalousalueen vehreissä maisemissa tuoksui vastaleikattu ruoho. Eilen itä-Helsinkiläisessä metsikössä puolestaan hajumaailmana oli vanhahko viina. Jännä.

Iltasella mies tutkii harjoitusohjelmaansa. Tajuamisen hetki. Tässähän ilmoitetaan kaikkien ohjelman lenkkien yhteismäärä. 2.6.2016 mennessä on jolkotettu suunnilleen yhtä pitkä matka kuin Helsingistä on maanteitse Berliiniin. Aikamoista. 

Päätös: Jos saan sen maratonin juostua, niin palkitsen itseni lomareissulla Saksaan. Syön helvetisti läskiä ja juon gallonittain alkoholitonta olutta.

Maaliin on matkaa 1545 kilometriä. 

Takana 13. 

Ihan vielä ei olla perillä.

Panokset kovenee.

15.9.2015. Tiistai. Ohjelma: kevyt viiden kilsan hölökkä.

Se on syksy ny. On kylmä. Taivaalta sataa mujua. Ilma muistuttaa somessa raivoavaa maahanmuuttokeskustelua: helvetin ikävää. On siis oikea aika piristyä. Miettiä kauden tavoitteita. Suunnitella projektille jatkoa. Laittaa ryhävalas taas liikkumaan.

Maalin miettiminen oli itseasiassa aika helppoa. Rima asetetaan toiseen päivään kesäkuuta 2016. Silloin ryhävalaan mallinen mies aikoo lyllertää Tukholmassa maratonin. Elämänsä ensimmäisen. Aikaa on silloin kulunut noin vuosi nilkkavammojen jälkeen juoksun aloittamisesta.

Valmistautuminen alkaa. Nyt.

Ryhävalaan mallinen mies käy sateessa lönkyttelemässä leppoisan vitosen.  

Avaa näköradion.

Katsoo asiaan liittyvän dokumenttielokuvan: Juokse tai kuole.

Mielenhäiriö.

11.9.2015. Perjantai.  Ohjelma: 60min longboardin testausta ja 40min polkupyörällä.

Mies eksyi interwebissä. Ei aikuisviihdesivuille. Youtubeen. Sieltä näki longboarding videoita. Miten vaivattomasti nuo viileät nuoret surffitukat tuulessa hulmuten laskettelivatkaan Kalifornian auringossa. Ryhävalaassa syttyi kipinä. Halu olla vapaa. Liikkua kevyesti asfaltilla surffaten. Hetkeäkään epäröimättä mies hankkii itselleen uuden kulkupelin. Keski-iän kriisi -tätäkö se sitten on?

Aamu. Kello on seitsemän. Ulkona on helvetin kylmä. Pipo päähän, lauta kainaloon ja ulos. 

Kalifornia on kaukana täältä. Onneksi ulkona ei tähän aikaan ole juurikaan muita ihmisiä. Vaivattomuus ja sulavuus ovat kaukaisia haaveita. Ryhävalaan mallisen miehen liikkeistä tulee mieleen lähinnä raajaton virtahepo kerroskiisselissä.

Oppimiskokemus on melkoinen. Pullukka ottaa sellaisen näennäisen sulavan navakan potkun. Lauta jatkaa määrätietoisesti matkaansa eteenpäin suuntaan A. Mies keräilee tavaroitaan paikasta B ja itseään paikasta C. Rusakot nauravat äänekkäästi pusikoissaan. Kontrollia on yhtä paljon kuin Viitasaarelaisella sahurilla Tallinnan laivan karaokessa. Vauhtia ei. Otsaan kasvaa mellevä Turku.

Ryhävalaan mallinen mies kaivaa itsestään hakkapeliittojen jälkeläiselle ominaista typeryyden ja sisun kaltaista olotilaa. Matka jatkuu. Pää punertaa. Miehen ja laudan ohella päättömästi sinkoilevat myös kirosanat. Pään lisäksi painetta alkaa kertyä myös jalkoihin. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Maaliin on päästävä. Mies on oman elämänsä Kummelihahmo.

Viimeinen kilometri kymmenestä alkaa muistuttaa epämääräisesti eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Viimeiset sadat metrit tuntuvat jo melkein sujuvilta. Miksi maailma ei voi olla täynnä loivia alamäkiä?

Ryhävalaan mallinen mies on kahden vaiheilla. 

Päättää kuitenkin antaa laudalleen uuden mahdollisuuden.

Ehkä.

Youtubea ei enää avata.

Interwebin räjäyttämistä harkitaan.

2010 ja nyt taas.

30.8.2015. Sunnuntai. 

Ohjelma: venyttely ja epämääräinen palauttava hölkkä.

H-hetki: eilen.

Ryhävalaan mallinen mies osallistui juoksutapahtumaan. Midnight run. Kymmenen kilometriä mukulakiviä ja asfalttia. Toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2010. Motivaatio on vaihtunut: silloin ryhävalas yritti juoksemalla tehdä vaikutuksen naiseen, 2015   itseensä. Ensimmäisen onnistumisesta ei jälkeenpäin ole ollut puhetta. Tänä vuonna onnistui.

Tapahtuma alkoi torstaina. Läskiämpäri kävi urheilijoiden keskeltä (alan liikkeessä) noutamassa starttipaketin: Juoksupaita (mallia makkurinkuori), ajanottosiru (kettumaista, ei pysty huijaamaan tuloksissa), risteilylahjakortti (ilmeisesti palauttelutarkoitukseen) ja ranneke, johon rohkaisevasti pitää kirjoittaa lähiomaisen puhelinnumero. Kaulukset ylös, huppu päähän, lasit silmille, katse maahan ja helvetin nopeasti kaupasta ulos.

Juoksupäivä. Metro on täynnä juoksupaitaisia urheilijoita. Siellä joukossa istuu myös ryhävalaan mallinen mies. Katse on tiukasti lattiassa. Ihmisvirrassa kohti lähtöaluetta. Vuonna 2010 juoksemassa oli 2498 ihmistä, ryhävalas ja nainen. Tänä vuonna osallistujia oli 11998 urheilijaa, ihmismäärästä silminnähden järkyttynyt pumpukka ja se sama urheilijanainen (tosin nyt sitä ei näkynyt. Harmi.). Paljon tuttuja. Sellaisia urheilevia. Samaan lähtöryhmään osui ainakin viisi ystävää vuosien varrelta. Miehen olo helpottuu. Tutut kasvot piristävät.

Lähtöalue: On alkujumppaa, konemusiikkia, hyppiviä ja verrytteleviä urheilijoita. Juontajat kuulostavat piripäiseltä MC Kanalta. Keskellä seisoo ryhävalaan mallinen mies. Kasvot ovat kalpeat. Olo on kuin lumiukolla sauna-Timon luona kylässä. Ystävät pelastavat. Kuulumisia vaihdellessa tynnyrikin rentoutuu. Ihmismassat lähtevät liikkeelle laumoittain. Sopulit juoksevat samaan tapaan alas kallioilta.

Juoksu alkaa. Hämmästynyt mies huomaa selkien tulevan vastaan. Kevyttä ja helppoa. Outoa. Matkan varrella on järjestettyä ohjelmaa: kuorolaulua, bändejä, sambaa ja dj. Paras ohjelmanumero oli pieni Darth Vader huitomassa hölkkääjiä lasermiekalla (epäilen, että tätä ei ollut etukäteen järjestetty). Paksukainen huomaa nauttivansa kaikesta. Ruuhkaan juuttuminen tai ohi pyyhältävät teräsmummelit eivät haittaa. Juomapisteille tosimies ei vaivaudu (ei jaksa jonottaa).

Mies kiristää vauhtia. Viimeinen kilometri on nopein. Loppuaika 59.40. Sekunnilleen sama kuin 2010. Ryhävalas on kuitenkin hyvävoimaisempi kuin silloin. Tyytyväisyys paistaa pyöreiltä kasvoilta.

Lopputankkaus. 2010 se hoidettiin oluella. Nyt urheilujuomalla.

Metrolla mummolaan.

Tuhisevan pojan viereen nukkumaan.

Isä on maalissa.

Isä on onnellinen.

Ensi vuonna ehkä uudelleen.

Rakkaudesta.

17.8.2015. Tiistai. Ohjelma 2x25km fillarilla

Kesä on lopuillaan. Sinäkin palaat takaisin arkiseen aherrukseen. Senkin höpönassu. Otat autosi, polkupyöräsi, rullaluistimesi tai sitten vain kävelet.  

Varsinkin iltapäivästä siinä neljän maissa olet yksin liikenteessä. Puhu kultaseni ihmeessä siihen kännykkään. Pelaa kaikkia mahdollisia pelejä. Päivitä liikkeesi somessa. Kunhan vain tuijotat keskittyneesti siihen ruutuun.

Ota parhaat ystäväsi mukaan. Menkää söpöliinit kaikilla teillä vierekkäin. Täyttäkää kaistat. Jutelkaa. Chattailkaa. Ottakaa ajaessanne/pyöräillessänne/luistellessanne/tepsuttaessanne mahdollisimman paljon selfieitä, belfieitä ja muita elfie -loppuisia asioita. Muistakaa, että suoraan meneminen on syntiä ja poukkoilkaa mahdollisimman paljon laidoilta toiselle. Olette ihania.

Pyöräilijät ja luistelijat. Te söpöliinit. Kypärät kannattaa jättää hyllylle. Kampaukset menevät pilalle jos sellaista käyttää. Piilottakaa mussukat kaikki valot, heijastimet ja vastaavat muodittomat vermeet mahdollisimman pitkälle. Egonne näkyvät hirvittävän kauas myös kuolleista kulmista ja seinien takaa. 

Ja kaikki kullanmurut liikennevälineestä riippumatta muistakaa, että teillä on aina kiire. Punaisena palavat liikennevalot ovat vasta kehotus vauhdin hiljentämiseen. Älkää missään nimessä sopeuttako vauhtianne muuhun liikenteeseen tai käsillä olevaan tilanteeseen. Te olette kuolemattomia. Väistämisvelvollisuus on aina muilla. 

Ja hanipuppelit. Olkaa äkäisiä. Vika ei ole koskaan teidän. Syyttäkää aina muita. Näyttäkää käsimerkkejä. Huutakaa ja vittuilkaa. Tönikää vähän. Ei ketään kuitenkaan satu. Jos joku vähän pelästyy, niin se on ruusunpunainen oppimiskokemus.

Rakastan teitä kaikkia. Myös tänään heittäydyttyäni kolmesti pyöräni kanssa kyljelleen väistäessäni. Selvisin naarmuilla. Onneksi.

Tai sitten.

Olkaa varovaisia.

Kiinnittäkää huomiota ympäristöönne.

Varatkaa riittävästi aikaa matkaanne.

Menkää sääntöjen mukaan.

Kunnioittakaa muita liikkujia.

Siellä on paljon pieniä koululaisia.

Jokainen aiheutettu lööppi on liikaa.