Elvis.

14.5.2014. Keskiviikko. H-hetkeen 45 päivää.

Ohjelma: 20km fillarilla kiihdyttäen. Lisäksi lihaskunto.

Olen hämmentynyt. Eilenkin pyöräily kulki kivasti. Siispä tänään lisäsin haastetta. Haasteeksi ei muodostunut vauhdin asteittainen lisääminen. Pyöräilykuntoni tuntuu olevan nyt paranemaan päin. Listasin pyöräilijän kolme suurinta haastetta. Ulkona paistaa aurinko. Sieluni on synkkä kuin Väyrysen vaalimuki.

Rotvallit ja kanttarit. Kaupunkisuunnittelijan ajatusketju. Tästä pääsee kadun yli liian kivasti. Laitetaan siihen tällainen näppärä kivinen töyssy. Siihen kelpaa sitten puhkoa kumeja ja soikistella (uudistan kieltä) vanteita. Jos oikein hyvä tuuri käy, niin huolimaton pyöräilijä saattaa pudota satulasta tangolle. Jos se on mies, niin se voi vaikka halkaista kiveksensä. Kaatua. Ai jeepeli. Kyllä me sitten poikien kanssa nauretaan.

Sauvojen kanssa rullaluistelija. Teiden ritari. Menee mielestään kovempaa kuin kukaan muu. Pyöräilijä, skootteri tai formula. Ihan sama muodostuuko siihen taakse jonoa. Jos joku tulee lähelle, niin käytetään koko leveyttä. Suihkitaan sauvoilla ihan saatanasti joka suuntaan. Tähtäin ohi yrittävän pinnojen välissä. Bonuksena kivat vyölaukut kanssakulkijan silmiä ärsyttämässä. Toisena bonuksena joskus koira kiinni vyössä tai kädessä. <3

Pöly. Jokaisen lenkin jälkeen pieni ihminen yskii harmaata mujua kauan ja hartaasti. Jatkuuko katujen hiekoitus toukokuun loppuun? Siltä tuntuu. Ilman aurinkolaseja ei näkisi eteensä. Tai ei näkisi. Kivien ropina linsseihin on lähes tauotonta.

Elvis käytti aurinkolaseja.

Minä myös.