Comeback.

5.5.2014 Maanantai. H-hetkeen 54 päivää.

Ohjelma: varovainen 75min polkupyörällä.

Mies herää 6.30. Katsoo valmiiksi sängyn viereen laitettuja verkkareita ja pyöräilyrojuja. Ulkona sataa räntää. Voi perse. Maanantai. Henkinen ja fyysinen. Pitkät kalsarit. Lisäsukat. Pipo. Nilkkatuki pakataan reppuun. Töitä ei ilman sitä pysty tekemään.

Tuntuu maaliskuulta. On helvetin kylmä. Liukasta. Pimeää. Tuuli voimistuu. Tuntuu kuin räntämälli sataisi alhaalta ylöspäin. Jalka ihme kyllä tuntuu kestävän.

Kun keli on huono, niin ainoastaan ammattilaiset ovat liikkeellä. Kaikki tuntuvat menevän ohi. Paskaelvikset. Menkää muualle leuhottamaan. Silmiäkään ei voi sulkea, koska muuten ajaisi päin puuta. Jalat kramppaavat. Olo on vanha.

Vähitellen lihakset lämpenevät. Ajaminen alkaa tuntua mukavalta. Ohi menee joku lyhyissä pyöräilyhousuissa. Tundranpoika näemmä tarkenee. 

Viisi kilometriä ennen maalia huomaan etukumin tyhjenevän. Tiedän repussani olevan varagummin. Pysähdyn. Avaan repun. Löydän tyhjän sisäkumilaatikon. Strömsö on tänä aamuna jossain muualla.

Töissä otan mukillisen kahvia. 

Alkaa jo hymyilyttää.