Urpo.

12.5.2014 Maanantai. H-hetkeen 47 päivää.

Ohjelma: tunti pyörällä ja lihaskunto.

Alle 50 päivää jäljellä h-hetkeen. Olen hukannut reilun kymmenen. Ensin oli nilkka palasina (ei se juoksua tosin kestä vieläkään). Yksi pyörälenkki räntäsateessa. Seuraavaksi oksennustauti. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun uskalsin urheilla. 

Odotin päivän lenkkiä kauhunsekaisin tuntein. Ajattelin kuolevani. Mietin oloani siinä edellä mainitussa oksennustaudissa. Totesin, että niin huonona en lenkin jälkeen voi olla. Valentin Kononen oli urpo. Oksensi ja jatkoi urheilua. En pystyisi samaan ikinä. Ei onneksi tarvitse.

Lähdin liikkeelle. Petyin. Ei nimittäin tuntunut pahalta. Ihmiset urheilutekstiileissään tulivat selkä edellä vastaan. Pystyin kiihdyttämään vauhtia. Mitäs helvettiä. Onko joku asentanut ruhooni pohjakunnon jotenkin salaa. On se nyt saatana, kun ei pääse marttyyrinä kertomaan sankaritarinoita. En edes törmännyt mihinkään. 

Paska lenkki.

Tai sitten ei.

Kostoksi punnersin.