Pienet sanat.

23.6.2016. Torstai. Ohjelma: 90min kevyesti juosten.

Puolimaratonin jälkeinen alakulo kesti ryhävalaan mallisen miehen turpeassa ruhossa melkein kaksi viikkoa. Mikään ei huvittanut. Kaikki tuntui menettäneen merkityksensä. Henkinen väsymys itseen oli valtava. Mies sai pakotettua itsensä lenkeille ja nautti niistä edelleen. Olo oli silti puolikas. Yleensä ällöttävän positiivisen miehen lasi oli puoliksi tyhjä. Teki mieli luovuttaa.

Sitten. Kehuja. Ystävällisiä sanoja yllättäviltä tahoilta. Arvostusta. Siirtyminen mökille pojan kanssa. Maailman parhaat lenkkipolut. Siltoja, jotka mies ahdistuksessa keskellä kuvitteli polttaneensa, alettiinkin yllättäen rakentaa uudestaan. Roteva päähenkilömme toivoo niiden kestävän. Rakkaus ja ystävyys ovat asioita, joita ei saisi ihan kevyesti hukata. 

Itsesäälissä vellominen ja uhriutuminen ovat helppoja ratkaisuja. Niihin on helppo takertua. Positiiviset asiat kääntyvät äkkiä osaksi maailman pahuutta. Mies tajuaa olleensa väärässä. Saa uutta voimaa pienistä, tärkeistä sanoista. Aikoo unohtaa menneet. Keskittyy tulevaan.  Askel on taas kevyt. 

Kehukaa toisianne. Ottakaa ne pienet sanat vastaan. Maailmasta tulee parempi paikka. Paskassa on vittumaista kylpeä.

Hymyillen mies jatkaa matkaansa. Tulevaisuus näyttää valoisammalta.

Hauskaa juhannusta!

Risteyksessä.

14.6.2016. Tiistai. Ohjelma: 50min vauhtileikittely.

Ryhävalaan mallinen mies palasi pohjoisesta. Heräsi maanantaihin. Olo oli omituinen. Puolimaraton oli ohi. Tavoite oli saavutettu. Fyysisesti ja ennenkaikkea henkisesti pitkä matka oli päätöksessä. Tuntui tyhjältä. Mitä helvettiä nyt tapahtuu?

Eilen ryhävalas luisteli Herttoniemestä Keravalle. Yritti selkeyttää päätään. Tänään samainen pullukka lähti vauhtilenkille. Jatkoi prosessia. Juoksu tuntui hyvältä. Ajatus alkoi hahmottua. On tullut aika kääntää sivua. Päästää irti menneisyydestä. Tarvitaan uusi maali. 

Maraton. Se on seuraava etappi. Joskus sen juoksen. Ehkä jo syksyllä. Läski saa jatkaa liikkumistaan. Mies on alkanut taas vähitellen uskoa itseensä. Se tuntuu hyvältä. Talipallo jatkaa risteyksestä vyörymistään eteenpäin. Määrätietoisesti ja hymyillen. 

Finaali.

11.6.2016. Lauantai. Ohjelma: puolimaraton 

Kello on neljä iltapäivällä. Paikka on Tornio. Ryhävalaan mallinen mies makaa saunan lauteilla. Ensimmäisen puolimaratonin maaliintulosta on kulunut osapuilleen kaksi tuntia. Yksi etappi matkasta on nyt päätöksessään. Mies laittaa silmät kiinni. Ajatus vaeltaa taaksepäin. Silmät kostuvat. Iso mies antaa itkun tulla.

Aikaa juoksuun kului 2:08:35. Tavoitteena  oli 2:30. Oikeammin ryhävalaan mallinen miehen tavoitteina oli a) päästä maaliin ja b) olla häpeämättä (siksi paikaksikin valikoitui joku muu kuin Helsinki). Tajuamisen hetki: 1,5 vuotta sitten sai luvan liikkua. Vuosi sitten juoksi varovasti ensimmäisen lenkin nilkkavammakierteen jälkeen. Nyt mies on tässä. Makaa saunan lauteilla puolimaratonin jälkeen. Ehjänä.

Matka on ollut pitkä. Motivaatio on tullut ja mennyt. Avoliitto päättyi. Läheisiä kuoli. On ihastuttu, petytty, naurettu, itketty, käyty lähempänä burn outia kuin koskaan aiemmin, levätty, muutettu, vaihdettu työpaikkaa, rakennettu elämä uusiksi (useampaan kertaan), tutustuttu uusiin, tärkeisiin ihmisiin ja selviydytty. Yksi asia on pysynyt. Alkoholiin ei ole koskettu kohta kahteen ja puoleen vuoteen. Kai se on vähitellen myönnettävä: Tuskin enää kosketaan. Krapulaa ei edelleenkään ole ikävä.

Ryhävalaan mallinen mies pyyhkii silmänsä. Ottaa huikan limonadia. Kiittää ajatuksissaan ystäviään. Ehkä myös vähän itseään. Tänään olen voittaja.

Matka voi jatkua kohti seuraavaa etappia. 

Kohta mies on kaskelotinnäköinenmies.

Kevätleikki.

11.4.2016. Maanantai. Ohjelma: 70min pyörällä 85min juosten. 1kk 18pv ilman tupakkaa.

Kevät on tullut. Luonto puskee kaikenlaista epämääräistä vihreää. Linnut lauleskelevat. Jäät sulavat. Keuhkot täyttyvät katupölystä ja pientareet edellisestä johtuvasta ysköksestä. Polkupyörät kaivetaan esiin loukoistaan. Asfaltti kutsuu.

Ryhävalaan mallinen mieskin kaivoi luotettavan mankelinsa varastosta. Suuntasi riemuissaan yskimään Helsingin kaduille. Tuuli viuhui korvissa. Mies polki. Pyörä liikkui. Faunit käyskentelivät vehmaissa taikametsissä kevätleikeissään. Ilma oli täynnä pirskahtelevaa rakkautta.

Autuutta kesti viitisen kilometriä. Kuului ensin tömps. Sen jälkeen vittusaatananperkele. Ryhävalaan mallinen mies oli tehnyt urhonhypyn ja kolmois-salchowin suoraan kuolleesta kulmasta eteen kaartaneen farmariauton konepellille. Episodin kauniiksi lopuksi päähenkilömme halasi järkyttynyttä, varttuneempaa autokuskia. Molemmat selvisivät pelkällä säikähdyksellä. Ilmassa oli taas fauneja ja muita taikaeläimiä rakkauden kevätleikeissään. Ryhävalaan mallinen mies polki katupöly-ysköstensä kanssa vielä parikymmentä kilometriä.

Päivästä jäi kolme opittua asiaa:

Kypärä on hyvä olemassa.

Isompia kannattaa varoa.

Halaaminen kannattaa aina.

Viimeinen on se tärkein.

Orava ja sen pyörä.

10.4.2016. Sunnuntai. Ohjelma: lepo. 1kk 16pv ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies heräsi oravana pyörässä. Kalenteri oli täydempi kuin pukilla jouluaattona. Oma valinta. Tuntui fiksulta. Ei tajunnut pienenkin muutoksen tekevän olemisesta haastavaa. Piti tehdä työt muutamassakin paikassa ja kaupungissa, hoitaa lapsi isäpäivinään, treenata kaksi näytelmää osittain päällekkäin ja hoitaa fysiikkaansa. Vapaa-aikaa mies ei juuri ajatellut tarvitsevansa. Sosiaalisilla suhteilla oli muutenkin taipumus mennä päin helvettiä. 

Lupaukset on pidettävä. Mies juoksi pyörässään kiihtyvällä tahdilla. Aikataulut muuttuivat tiukemmiksi. Työviikkojen pituus lähenteli usein seitsemääkymmentä tuntia. Vapaapäiviä lokakuun alusta huhtikuun alkuun kertyi kuusi. Niistä kolme pääsiäisenä. 

Pääsiäisenä tapahtui jotain. Pakotettu loma mökillä maailman parhaan lapsen kanssa pysäytti. Päähenkilömme hitaaseen aivoon iskeytyi ajatus. Mitä vittua täällä tapahtuu? Vapaa-aika. Rauha. Tärkeät ihmiset. Loppupeleistä siinä on se ihmisen tarvitsema kolmio. Stressaantuneesta läskistä on hyötyä ainoastaan margariinitehtaalla raaka-ainepuolella.

Ensi-iltaan on aikaa viisi päivää. Mies tietää jaksavansa. Tajuaa olleensa tiukemmalla kuin koskaan aikaisemmin. Aikoo oppia.

On alkanut jo järjestää aikaa tärkeille ihmisille. Päättää alkaa taas nauttia elämästä ja rentoutua. Treenata yhdessä ja yksin. Olla taas oma itsensä.

Muutoksia tapahtuu.

Polulle ilmestyi taas yksi risteys.

Ryhävalaan mallinen mies jatkaa matkaansa. Hymyilee. Tuntuu, että siihen on taas ehkä aihetta.

Sairas maailma.

22.3.2016 . Tiistai. Ohjelma: 1,5h miekkailua.  27 päivää ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies heräsi tiistaihin hymyillen. Linnut lauloivat. Kerubit tanssivat yksisarvisten ja faunien kanssa iloista polkkaa omassa sateenkaarenvärisessä kuplassaan. Maailma oli pitkästä aikaa kaunis.

Työmatkallaan pullea päähenkilömme luki uutiset. Kupla puhkesi hajoten tuhansiksi pirstaleiksi. Pommeja. Sairaiden ihmisten vastenmielisiä reaktioita. Twitterissä penaalin terävin kynä toivoo seuraaviksi uhreiksi suvakkihuoria. Facebookissa kansakunnan toivo kertoo Belgiassa juhlitun rasismin vastaista viikkoa. Interweb suoltaa vihaa kaikkia kohtaan. Vittu mitä paskaa.

Läskiämpäri päivystää puhelintaan. Brysselissä asuvat ystävät ovat onneksi kunnossa. Sosiaalisessa mediassa on hyväkin puoli.

Illalla on urheilun vuoro. Mies sulloutuu miekkailupukuunsa. Huomaa sen olevan yllättävän väljä. Riehuu antenni kourassaan puolitoista tuntia yrittäen osua vastustajiinsa. Kunto on kova. Osumatarkkuus kuin kännikuskilla ratsiassa etusormiinsa. Hauskaa silti. Mies on ystävien keskellä. Tuntee kiitollisuutta.

Jos kaikilla pommipojilla ja interwebissä mouhoajilla olisi joku harrastus, niin maailma olisi vähemmän sairas. Voisitteko vaikka pelata jalkapalloa tai kutoa. Urpot. Hankkikaa kupla.

Mies lähtee etsimään kadonneita yksisarvisia. Ne odottavat jossain. Eivät kuitenkaan uutisissa.

Rakkauskirje.

8.3. 2016. Tiistai.  Ohjelma: 12km rauhallisesti juosten.  13 päivää ilman tupakkaa.

Ryhävalaan mallinen mies on suosittu. Sai kaksi viestiä viiden minuutin välein. Ensimmäinen tuli tuntemattomalta ihmiseltä. Siinä luki: SUN BLOGI ON HIRVEETÄ EGON RUNKKAUSPASKAA VITUN USKOVAINEN SUVAKKIHOMO. Mies lähti lenkille ja alkoi juostessaan purkaa saamaansa palautetta:

SUN BLOGI. Kyllä, blogin tekstit ovat miehen itsensä kirjoittamia. Kuvatkin on omin pikku kätösin otettu. Kaikki ajatukset ovat ihan omia. Viestin kirjoittaja on täysin oikeassa.

HIRVEE EGO. Ryhävalaan mallinen mies voi helvetin pahoin kirjoittaessaan ensimmäisiä tekstejä. Pari vuotta sitten. Joi liikaa. Poltti liikaa. Liikkui liian vähän. Itsetunto oli ihan riekaleina. Päätti tehdä elämänmuutoksestaan julkisen. Positiivinen palaute auttoi pysymään päätöksissä. Kehut auttoivat eteenpäin. Muistakaa hyvät ihmiset kehua toisianne. Teemme sitä ihan liian vähän. Mies on kiitollinen jokaisesta positiivisesta palautteesta matkan varrella. Olette tärkeitä.

RUNKKAUSPASKA. Masturbointi on mukavaa hommaa. Kämmenten karvankasvun lisääntyminen on ihan myytti. Ryhävalaan mallisen miehen ei ole tarvinnut sheivata kämmeniään, vaikka aktiivisuus sillä saralla onkin viime aikoina lisääntynyt. Paskasta pääsee kun huolehtii intiimihygieniastaan. Mies on suorastaan liikuttunut palautteen antajan huolenpidosta.

VITUN USKOVAINEN. Päähenkilömme on pikkuhiljaa taas alkanut uskoa itseensä. Ja siihen, että kyllä se oikea nainenkin sieltä joskus vielä löytyy. Sellainen, jolle mies kelpaa tällaisena kuin on. 

SUVAKKI. Ryhävalaan mallisen miehen mielestä teot määrittävät ihmisen. Uskonnolla, asuinpaikalla, kotimaalla, sukupuolella, varallisuudella tai seksuaalisella suuntautumisella ei asian kanssa ole mitään tekemistä. Yleistäminen on sitäpaitsi helvetin vaarallista ja typerää. Jokainen meistä on yksilö erilaisine ominaisuuksineen ja tarpeineen. Sen verran mies on suomalainen, notta kaikkia ei saatana ruveta halaamaan. Se vaatii jo jotain erityistä. Mies ei myöskään koskaan ole ollut penaalin terävin kynä. On siihen tyytyväinen. Olisi kamalaa tietää kaikki kaikesta.

HOMO. Sitä päähenkilömme ei ole. Ymmärtää toki sirojen kasvonpiirteidensä ehkä hämänneen muuten niin tarkkanäköistä viestin kirjoittajaa.

Mies hymyilee. Pääsee kotiin. Näpyttää vastauksen.

 Moi!

Kiitos tarkkanäköisestä, rakentavasta palautteestasi! Sitä oli mukava lukea.

Jos sinulle muuten tulee masturboinnista paha olla tai se ei muuten onnistu, niin kannattaa kokeilla jotain toista tekniikkaa tai ehkä apuvälineitä. Niitä saa hyvin varustetuista aikuisten lelukaupoista. 

Tsemppiä!

Terveisin pullea mies ajatuksistasi.

Se toinen viesti tuli tärkeältä ystävältä. Siinä sanottiin: "Optimisti ei tiedä tarkkaan miten tässä käy, mutta hän tietää, että kaikki menee joka tapauksessa lopulta hyvin."

Niinhän se on.

Askel on loppumatkan ajan kevyt.

On ehjä olo.

<3