2010 ja nyt taas.

30.8.2015. Sunnuntai. 

Ohjelma: venyttely ja epämääräinen palauttava hölkkä.

H-hetki: eilen.

Ryhävalaan mallinen mies osallistui juoksutapahtumaan. Midnight run. Kymmenen kilometriä mukulakiviä ja asfalttia. Toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2010. Motivaatio on vaihtunut: silloin ryhävalas yritti juoksemalla tehdä vaikutuksen naiseen, 2015   itseensä. Ensimmäisen onnistumisesta ei jälkeenpäin ole ollut puhetta. Tänä vuonna onnistui.

Tapahtuma alkoi torstaina. Läskiämpäri kävi urheilijoiden keskeltä (alan liikkeessä) noutamassa starttipaketin: Juoksupaita (mallia makkurinkuori), ajanottosiru (kettumaista, ei pysty huijaamaan tuloksissa), risteilylahjakortti (ilmeisesti palauttelutarkoitukseen) ja ranneke, johon rohkaisevasti pitää kirjoittaa lähiomaisen puhelinnumero. Kaulukset ylös, huppu päähän, lasit silmille, katse maahan ja helvetin nopeasti kaupasta ulos.

Juoksupäivä. Metro on täynnä juoksupaitaisia urheilijoita. Siellä joukossa istuu myös ryhävalaan mallinen mies. Katse on tiukasti lattiassa. Ihmisvirrassa kohti lähtöaluetta. Vuonna 2010 juoksemassa oli 2498 ihmistä, ryhävalas ja nainen. Tänä vuonna osallistujia oli 11998 urheilijaa, ihmismäärästä silminnähden järkyttynyt pumpukka ja se sama urheilijanainen (tosin nyt sitä ei näkynyt. Harmi.). Paljon tuttuja. Sellaisia urheilevia. Samaan lähtöryhmään osui ainakin viisi ystävää vuosien varrelta. Miehen olo helpottuu. Tutut kasvot piristävät.

Lähtöalue: On alkujumppaa, konemusiikkia, hyppiviä ja verrytteleviä urheilijoita. Juontajat kuulostavat piripäiseltä MC Kanalta. Keskellä seisoo ryhävalaan mallinen mies. Kasvot ovat kalpeat. Olo on kuin lumiukolla sauna-Timon luona kylässä. Ystävät pelastavat. Kuulumisia vaihdellessa tynnyrikin rentoutuu. Ihmismassat lähtevät liikkeelle laumoittain. Sopulit juoksevat samaan tapaan alas kallioilta.

Juoksu alkaa. Hämmästynyt mies huomaa selkien tulevan vastaan. Kevyttä ja helppoa. Outoa. Matkan varrella on järjestettyä ohjelmaa: kuorolaulua, bändejä, sambaa ja dj. Paras ohjelmanumero oli pieni Darth Vader huitomassa hölkkääjiä lasermiekalla (epäilen, että tätä ei ollut etukäteen järjestetty). Paksukainen huomaa nauttivansa kaikesta. Ruuhkaan juuttuminen tai ohi pyyhältävät teräsmummelit eivät haittaa. Juomapisteille tosimies ei vaivaudu (ei jaksa jonottaa).

Mies kiristää vauhtia. Viimeinen kilometri on nopein. Loppuaika 59.40. Sekunnilleen sama kuin 2010. Ryhävalas on kuitenkin hyvävoimaisempi kuin silloin. Tyytyväisyys paistaa pyöreiltä kasvoilta.

Lopputankkaus. 2010 se hoidettiin oluella. Nyt urheilujuomalla.

Metrolla mummolaan.

Tuhisevan pojan viereen nukkumaan.

Isä on maalissa.

Isä on onnellinen.

Ensi vuonna ehkä uudelleen.

Rakkaudesta.

17.8.2015. Tiistai. Ohjelma 2x25km fillarilla

Kesä on lopuillaan. Sinäkin palaat takaisin arkiseen aherrukseen. Senkin höpönassu. Otat autosi, polkupyöräsi, rullaluistimesi tai sitten vain kävelet.  

Varsinkin iltapäivästä siinä neljän maissa olet yksin liikenteessä. Puhu kultaseni ihmeessä siihen kännykkään. Pelaa kaikkia mahdollisia pelejä. Päivitä liikkeesi somessa. Kunhan vain tuijotat keskittyneesti siihen ruutuun.

Ota parhaat ystäväsi mukaan. Menkää söpöliinit kaikilla teillä vierekkäin. Täyttäkää kaistat. Jutelkaa. Chattailkaa. Ottakaa ajaessanne/pyöräillessänne/luistellessanne/tepsuttaessanne mahdollisimman paljon selfieitä, belfieitä ja muita elfie -loppuisia asioita. Muistakaa, että suoraan meneminen on syntiä ja poukkoilkaa mahdollisimman paljon laidoilta toiselle. Olette ihania.

Pyöräilijät ja luistelijat. Te söpöliinit. Kypärät kannattaa jättää hyllylle. Kampaukset menevät pilalle jos sellaista käyttää. Piilottakaa mussukat kaikki valot, heijastimet ja vastaavat muodittomat vermeet mahdollisimman pitkälle. Egonne näkyvät hirvittävän kauas myös kuolleista kulmista ja seinien takaa. 

Ja kaikki kullanmurut liikennevälineestä riippumatta muistakaa, että teillä on aina kiire. Punaisena palavat liikennevalot ovat vasta kehotus vauhdin hiljentämiseen. Älkää missään nimessä sopeuttako vauhtianne muuhun liikenteeseen tai käsillä olevaan tilanteeseen. Te olette kuolemattomia. Väistämisvelvollisuus on aina muilla. 

Ja hanipuppelit. Olkaa äkäisiä. Vika ei ole koskaan teidän. Syyttäkää aina muita. Näyttäkää käsimerkkejä. Huutakaa ja vittuilkaa. Tönikää vähän. Ei ketään kuitenkaan satu. Jos joku vähän pelästyy, niin se on ruusunpunainen oppimiskokemus.

Rakastan teitä kaikkia. Myös tänään heittäydyttyäni kolmesti pyöräni kanssa kyljelleen väistäessäni. Selvisin naarmuilla. Onneksi.

Tai sitten.

Olkaa varovaisia.

Kiinnittäkää huomiota ympäristöönne.

Varatkaa riittävästi aikaa matkaanne.

Menkää sääntöjen mukaan.

Kunnioittakaa muita liikkujia.

Siellä on paljon pieniä koululaisia.

Jokainen aiheutettu lööppi on liikaa.

Sananen metsästyksestä.

4.8.2015. Tiistai. Ohjelma 2x70min palauttava fillarilenkki.

Jarmolla oli ollut paska lauantai. Töissä oli mennyt kaksi tuntia yli. Vaimo oli juonut miestään odotellessa piilopullon sukkalaatikosta. Oltiin huudettu ja heitelty tavaroita. Lopulta Jarmo oli suutuspäissään lähtenyt ovesta ulos. Hakenut autotallista virvelin, hypännyt Audiinsa ja kurvannut kadulle. Kalastus rentouttaa. Jarmo ajatteli vievänsä saaliiksi saamansa toutaimen vaimolleen, niin kaikki olisi taas hyvin. Vanhankaupunginkoski on Helsingin paras kalastuspaikka. Jalka painoi kaasua entistä kovempaa. 

Tekniikan museon kohdalla näkökentässä vilahti jotain. "Se on saatana hirvi!" Jarmon sisäinen metsästäjä heräsi. Auto kääntyi nopeasti kuin poliitikon jumpperi. Hirvenperkele ehti kuitenkin väistää ja kadota horisonttiin. Jarmo joutui tyytymään kalastukseen. Pari tuntia myöhemmin suuri metsästäjä nähtiin kotiovellaan kalapuikkopaketti kourassa.

------

Westendin kaupunkihaltioihin kuuluva Pirjo-Mirabel Romppainen oli elämänsä ensimmäisessä larpissa. Partiointia oli takana nyt kaksi tuntia. Jousipyssy oli viritetty. Aistit tutkivat ympäristöä äärimmäisen keskittyneesti ja tarkkaan. Lähistöllä tiedettiin liikkuvan lukuisia villipetoja. Länsi-Tapiolassa saalisti verenhimoinen örkkiheimo. Lisäksi Otaniemen asperger-teknomaagit tekivät ryöstöretkiä Westendin valtakuntaan.  

Yhtäkkiä lähistöltä kuului kirskuvaa, rullaavaa ääntä ja agressiivista puuskutusta. Ääni läheni. Tuli suoraan kohti. "Möhköfantti!" Pirjo-Mirabel pelästyi, kääntyi äänen suuntaan ja laukaisi aseensa. Nuoli singahti matkaan. Jännityksestä johtuen saalis jäi tällä kertaa kuitenkin kaatamatta. Westendin kaupunkihaltiat jatkoivat partiointiaan. Hetken päästä kuitenkin jano yllätti ja urheat partioitsijat siirtyivät jousineen sisätiloihin ansaitulle chai-latte -juomalle.

------

Ryhävalaan mallinen mies jatkoi lenkkiään. Päätti ensi tilassa investoida soittokelloon, huomioliiviin, valoihin, haarniskaan ja kaikkiin muihinkin mahdollisiin huomio- ja suojavarusteisiin.

Pyöräily öisen Helsingin kaduilla on vaarallista.

Se ei johdu monikulttuurisuudesta.

Loma.

28.7.2015. Tiistai. Ohjelma: 70min luistelua.

Lomaisa aamu. Kahvikuppi. Aamutelkkuria. Ryhävalaan mallinen mies avaa pitkästä aikaa sähköpostinsa. Työvuorolista. Mies tutkii taulukkoa. Mitäs helvettiä? Huomenna on työpäivä. Jahas, loma on näemmä loppu. Mihin aika on mennyt? Mitä tällä lomalla on tapahtunut? Olenko muka tehnyt mitään? 

Mies tutkii päiväkirjaansa. Toteaa läskin liikkuneen sairasloman loputtua melkolailla paljon. 

Tilastoja: 28 päivää. 30 urheiluharjoitusta. 31 tuntia liikuntaa. Pyöräilyä, juoksua, luistelua, joogaa ja uintia. Ei pallopelejä. Siksi mies lienee nivelistään edelleen ehjä.

Aika hurjaa. Tällaiseen rytmiin on viimeksi pystytty 19 vuotta ja 30 kiloa sitten. Pullukka on tyytyväinen itseensä. Urheilusta on tullut taas osa arkea. Tällä kertaa hyvällä tavalla. Se on nimittäin hauskaa. Jopa se joogaaminen. Komediaa ehkä, mutta ehdottomasti hauskaa.

On psyykkisesti ja fyysisesti ehjempi olo kuin aikoihin.

Tästä on hyvä jatkaa.

Asettaa tavoitteita ensi kaudelle.

Huomenna menen pyörällä töihin.

Treffivinkki.

Lauantai. 25.7.2015. Ohjelma: 75min lenkki juosten.

Oletko sinkku? Tuntuuko treffiseuran löytäminen haastavalta? Et oikein tiedä miten saada kontaktia toiseen ihmiseen? Älä huoli. Ryhävalaan mallisen miehen vinkeillä onnistut! Seuraat vain seuraavia helppoja ohjeita:

1.) Unohdat sosiaalisen median treffihärpäkkeet. Laitat koneen ja puhelimen kiinni. Päätät lähteä lenkille. Mieluiten juosten. 

2.) Survot itsesi mahdollisimman ihonmyötäisiin hölkkävermeisiin. Atleetit herättävät kunnioitusta ja ihailua. Ryhävalaan malliset miehet sääliä ja hoivavietin. Win-win.

3.) Juokset niin saatanan tavalla. Hikoilet kuin Martti Ahtisaari saunassa. Hiki kastelee vaatteet. Jalo vartalosi huokuu testosteronia. 

4.) Et häpeile syljen eritystä. Se kuuluu asiaan. Et katso ympärillesi. Räit koko ajan sokeasti joka suuntaan. Keravalaisista teineistä perjaitai-iltaisin voi ottaa mallia.

5.) Liikennevalojen paikkeilla pysähdyt puuskuttamaan. Saatat hyvinkin tuntea koputuksen olkapäälläsi: "Hei sä räkäisit just mua jaloille." Olet nyt hengästynyt ja punainen rasituksesta ja häpeästä. Puuskutat. Rahisevan hengityksen seasta saat sanotuksi: "Sori... ..mä... en.. huomannu.. oon.. aika puhki.." Katseet kohtaavat. Sääli ja kunnioitus täyttävät kanssalenkkeilijän epäuskoisen ilmeen. "Tota. Voinks mä korvata tän jotenkin? Tarjoon vaikka kahvin. Onk sulla paljon vielä lenkkiä jäljellä (joka solullasi toivot urheilusuorituksen olevan loppumetreillä)?" Toinen ei saa hämmennykseltään kuin nyökättyä.

6.) Hölkkäätte kahvilaan. Ostatte limpparit. Keskustelette urheilusta ja elämästä. 

Tehtävä suoritettu.

Vuori.

16.7.2015. Torstai. Ohjelma: intervalli portaissa 10x70.

Portaat. Saatanan keksintö manalan tulisimmista syövereistä. Jos ihminen olisi luotu käyttämään portaita, niin hissiä ei olisi ikinä keksitty. Kyllä: Tänään oli vuorossa porrastreeni. Ensimmäinen sellainen sitten vuoden 1995. Eilinen 50km fillarilla sujui kevyesti. Läski ajatteli omaavansa peruskunnon. Tyhmä.

Kymmenen kertaa 70 askelmaa. Viiden jälkeen pieni tauko. Koko ajan täysiä. Ensimmäinen nousu tuntuu hyvältä. Jalat tikkaavat, nilkat kestävät. Olo on mainio. Toinen sarja on vielä ihan kiva (eli ei sinne päinkään). Kolmas alkaa tuntua jo pahalta. Viides menee ihan sumussa. Tauolla ryhävalaan mallinen mies tankkaa vettä. Mitäköhän tästä tulee? 

Paikalle tulee muitakin. Oikeita urheilijoita. Sellaisia ärsyttävän kiillotettuja atleetteja. Kontrasti on melkoinen. Toiset viisi sarjaa: kiroilua, gallonittain hikeä, maitohappoa ja pulssi kuin piripäisellä oravalla. Samaan aikaan nuo trimmatut pitkäjäseniset ihmismansikat kirmaavat portaikossa kuin nuoret vuorikauriit pepsodent -hymyt jähmeillä kasvoillaan. Mies ei sitä näe. Silmissä sumenee ja taju meinaa lähteä. 

Juomapullo tyhjäksi ja palauttavalle hölkälle. Ihme kyllä pullukka säilyi tajuissaan. Olo paranee nopeasti. Pian jo hymyilyttää.

Tämän tehdään uudestaan.

Ehkä sitä peruskuntoa sittenkin on. Se pitää vaan kaivaa esille.

Kenguru.

12.6.2015. Sunnuntai. Ohjelma 2x30min VL luistimilla 

Ilta. Läski liikkuu luistimilla autiossa lähiössä. Pää tyhjenee vauhdin lisääntyessä. Tempo otetaan Exodus -orkesterin biisistä. Nyt ei lauleta. Keskitytään maksimaaliseen vauhtiin. Hiki virtaa. Laardin alla olevat lihaksentapaiset pallerot tekevät töitä. 

Yhtäkkiä näkökentässä vilahtaa hahmo. Refleksit toimivat. Ryhävalaan mallinen mies osoittaa hämmästyttävää, gasellimaista ketteryyttä loikatessaan näennäisen sirosti tien sivuun.

Mies ei näe elämänsä vilahtavan kuvina silmiensä edessä. Silmät tulkitsevat kolarikumppania: lastenvaunut, lenkkeilijä, Paavo Väyrynen, Hakkaraistepi jatkojen jälkeen, kenguru ja koira. Oikea vastaus on rusakko. Ei edes jättimäinen lähiöiden yksisilmäinen kaatisrusakko. Tavallinen saatanan pupujussi. 

Katse kääntyy kohti oletettua laskeutumispaikkaa. Tossahan on tollainen metallinen tolppa. Pirusti pusikkoa ja pari pikku puuta. Bonussektorina oja. Kivakikiva. Mies päätyy kylki edellä tolppaan ja siitä ojaan. Hupsistasaatana.

Näkikö kukaan? Ensimmäinen reaktio ojasta noustessa. Mies katselee ympärilleen. Toteaa tien tyhjäksi. Nyppii risut vaatteistaan ja parrastaan. Luistelee pois paikalta. Ei katso taakseen.

Rusakko nauraa pusikossa.

Siitä ryhävalaan mallinen mies on varma.