4.4.2014 Perjantai. H-hetkeen 85pv.
Ohjelma: 2x60min pyöräilyä. Syke n.140. Kierrokset n.90/min
Kello soi 5.00. Ulkona on pari astetta pakkasta. Aurinko ei ole vielä noussut. Minä olen. Aikainen mummo nappaa parhaat bingolaput.
Tv:ssä triathlonia harrastavat ihmiset ovat lihaksikkaita. Urheilevat tiukoissa trikoissa ruskettuneina ja hyvinvoivina. Pukeudun lämpimästi. Pyöräilevä Michelin-ukko liian pienissä renkaissa. Tästä alkaa ensimmäinen lenkki. Fillarilla töihin.
Lähden liikkeelle. Puolimatkassa aurinko alkaa nousta. Pyörätie on ollut koko matkan ajan tyhjä. Fiksut ihmiset ovat tajunneet jäädä kotiin. Maisemia ei katsota. Ei pysty. Keskityn pyörittämään polkimia. Kilometrit seuraavat toisiaan. Hikoilen kuin Martti Ahtisaari turkkilaisessa saunassa.
Ylämäki. Keuhkot huutavat hoosiannaa. Mp3 soittimessa Nick Cave laulaa Death is not the End. Minua ei ylämäet voita. Heitän ammattimaisesti oikeasta sieraimesta hiihtäjän räät. Pyöritän polkimia ihan vimmatusti. Alamäessä poljen rauhallisemmin.
Pääsen töihin tasan tunnissa. Olen puoli tuntia liian aikaisin. Keuhkoista tulee katupölyn väristä jöötiä. Fiilis on kuitenkin loistava. Olen maalissa.
Iltapäivällä poljen takaisin kotiin. Helpommin. Katson maisemia. Nautin auringosta. Hiki tiivistyy puroksi tien varteen.
Olo on voittajan.
Huomisesta en ole niin varma.
Hyvä Lauri!
VastaaPoista